Arvoisat parlamentaarikot
Olen saanut kunnian puhua teille ruokaturvallisuudesta. Tämä sana kuuluu niihin, joita muutama vuosikymmen ei olisi oikein edes ymmärretty (vrt. esim. lihavarovaisuus, unituotanto). Se sana on tietenkin luotu vastaamaan siihen uhantunteeseen, jonka ruokaskandaalit ovat saaneet aikaan. Nekin ovat viimeisten vuosikymmenien uutuus. 70-luvulla kohistiin Britanniassa salmonellatartunnoista, mutta oikeastaan lopullisesti viattoman ruoan kausi päättyi 1990-luvun lopun ruokaskandaalien sarjaan.
Mutta aloitetaan luomisesta. EU:n luomisesta.
Kun EU:ta perustettiin, sen maatalouspolitiikan yksinkertainen tavoite oli taata elintarvikkeiden riittävyys sota-ajasta toipuvassa pulataloudessa.
– Siten perustamissopimus vieläkin esittää tavoitteeksi (33 artikla, ent. 39):
– maatalouden tuottavuuden lisäämisen (tekninen kehitys ja tuotannontekijöiden tehokas käyttö)
– kohtuullisen elintason takaaminen maatalousväestölle (per capita tulon kasvu)
– maataloustuotteiden markkinoiden vakauttamisen
– tarvikkeiden saatavuuden varmistamisen, ja
– kohtuullisten kuluttajahintojen takaamisen.
– Perustamissopimuksessa kehotetaan ottamaan maatalouspolitiikasta päätettäessä huomioon maatalouden läheinen vaikutus jäsenmaiden talouteen ja aluepolitiikkaan sekä eri jäsenmaiden erilaisiin olosuhteisiin. Lisäksi nähdään viisaaksi toteuttaa maataloutta koskevat muutokset asteittain.
– Jos perustamissopimus kirjoitettaisiin nyt, luultavasti lisättäisiin jotain kaunista kestävästä kehityksestä, ruokaturvallisuudesta ja eläinten hyvinvoinnista. Eikä ruokatuotannon riittävyydestä ehkä nähtäisi tarpeelliseksi sanoa enää niinkään paljon, sillä EU:n omavaraisuus saavutettiin 60-luvulla ja tuotantoa on riittänyt yli tarpeen 70-luvulta lähtien.
– Alkutuotannon eli raaka-ainetuotannon "realiteeteista" täytyy todeta, ettei EU ole tilanteessa yksin.
Vuosien 1950-1987 aikana (US hallituksen tilastot)
– Vilja- ja eläintuotanto kasvoi hämmästyttävät 80 %
– maatalouden työvoiman käyttö väheni 71 %
– kemikaalien (hyönteis-, kasvi- ja sienitorjunta-aineet) käyttö kasvoi 484 %
– netto-maataloustulo väheni 32 %.
– Samaan aikaan on otettu käyttöön monia uuden biotekniikan mahdollisuuksia eläin- ja kasvinjalostuksessa.
– Maaseudut ovat autioituneet — ja saastuneet: maaperä ja vesi on saastunut, eroosio köyhdyttänyt maaperää ja eläin- ja kasvisairaudet lisääntyvät.
– Kuluttajan kannalta kysymys ei siis enää ole "kuinka paljon", vaan "mitä" ja "miten": luomutuotteiden kysyntä kasvaa, vaikka niiden ekologisuudesta tai turvallisuudesta ei ole takeita. (Hiljattain jopa Vihreä lanka uutisoi, että luomutuotanto ei olekaan välttämättä ympäristön kannalta paras, kun luonnon rasitusta mitataan tuotettua yksikköä kohti. Luomu hävisi tässä jopa "ortodoksiselle" maataloudelle. Suomen Kuvalehti puolestaan mainitsi luomun mikrobiologisista riskeistä esim. tapauksissa joissa karjanlantaa ei kompostoida kunnolla ennen levittämistä). Luomutuotteiden yhä kasvavat hyllyt kuitenkin kertovat merkittävällä tavalla, että kuluttaja (tai osa kuluttajista) on valmis maksamaan laadusta. (Ehkä tässäkin kohtaa kansan kahtiajako on valitettava totuus: hyvinvointi kasautuu, ja siitä osattomaksi jääneet joutuvat ostamaan määrää, eivätkä pysty vaatimaan laatua.)
Skandaalit:
– Britit ovat olleet kovimmassa helteessä — ei silti näytä vaikuttaneen perusbrittihuumoriin: viime viikolla eräs britti totesi täällä, että onhan se tietenkin ikävää, kun kengät desinfioidaan ja kinkkusämpylät konfiskoidaan, mutta parempi niin kuin toisinpäin
– Dioksiini kananlihassa, antibioottiskandaali possunlihassa.
– BSE (ja muut TSE:t) (Alla oleva perustuu Byrnen kuulemiseen ympäristövaliokunnassa 21.3.2001)
– BSE-testaus on ollut pakollista 1.1.2001 lähtien kolmessa kategoriassa: terveet eläimet, epäillyt tautitapaukset ja riskieläimet.
– Testausten määrä on vaihdellut kovasti maittain: Saksa on testannut yli 200 000 tervettä eläintä (3.2 % eläinkannasta), Suomi 104 (2,4 %) ja Portugal ei lainkaan terveitä eläimiä. Suomen kanssa nollatapausluokassa on toistaiseksi Kreikka, Luxembourg ja Itävalta.
– Kuluvan vuoden ensimmäisen neljänneksen aikana löydettiin 151 uutta BSE-tapausta: UK 77, D 34, B 4, DK 2, E 30, F 37, IRL 33, IT 4, NL 6 ja P 1.
– Komissio toimitti taulukon kuluvan vuoden alun testaustilanteesta jäsenmaissa (ks. liite).
– Ympäristövaliokunta onkin — EU:n ryhdyttyä toimiin omalla alueellaan — esittänyt huolensa kolmansien maiden tuontiin: Chile, Paraguay, Australia, Uusi Seelanti, Argentiina, Botswana, Swasimaa, Namibia ovat kaikki virallisesti BSE-vapaita, joten mitään juridisia mahdollisuuksia lihantuonnin estämiseen ei ole, vaikka ympäristövaliokunta ei voikaan uskoa, että tuonti olisi riskitöntä. Sen sijaan EU:n uusien hakijamaiden kanssa asiasta neuvotellaan.
– Riskiaineksen poistamista koskevien määräysten noudattamisessa jäsenmaissa on vielä puutteita. Esim. määräystä selkäytimen poistamisesta teurastamossa noudatti vain Benelux, Norja ja Suomi. Muissa maissa selkäytimen poistaminen sallittiin vielä lihan jatkojalostusvaiheissa.
– Kuluvan vuoden lisäbudjetti antaa lähes miljardi Euroa BSE-kriisin hoitoon, eikä siinä edes ole mukana Britannialle annettu rahoitus BSE-vastaiseen työhön. Loppusumma tietenkin on riippuvainen toteutuneesta tilanteesta: jos kuluttajien luottamus vähenee entisestään, lisääntyy kriisipaketin kallein osuus eli tukiostot markkinoilla. Tammikuussa komissaari Fischler totesikin, että enempää rahoitusta BSE:hen ei ole saatavissa ellei jäsenmailta heru lisää maksuja EU:lle.
– Suu- ja sorkkatauti, joka oli kansainvälinen suuruutinen — vaikka koski 99 %:sesti Britanniaa (900 tapausta). GB:n lisäksi löytyi kaksi tapausta Ranskasta, 12 Alankomaista ja yksi Irlannista. Tämä niukka luku lie seurausta onnistuneesta päätöksestä rajoittaa eläinkuljetuksia nopeasti epidemian puhjettua.
– Eläinruokaan liittyvät ongelmat (Ranskasta esim. löytyi rehutehdas, jossa tehtaan viemäriverkko oli kytketty rehutuotantoon: näin vessassa käynti oli kerrankin tuottavaa työnantajankin kannalta.)
– Karuin totuus kuitenkin on siinä, että kuluttajaparka ei vielä edes ole saanut riskien koko kuvaa: dioksiinit, ehec, kalikivirus, kambylobakteeri, listeria, nitriitit, salmonella, yersinia, cyclospora, ekinokokki, hepatiitti-A,
kaikki riskejä terveydelle, osa jopa tappavia. Näistä kolme viimeistä ei vielä esiinny Suomessa, mutta
Lisäksi tulee epävarmuus uusruoista (gmo:t).
Ruokaturvallisuus ja EF(S)A
– Valkoinen kirja viime vuonna, nyt lainsäädäntöä
– Whitehead otti raporttiinsa E-RK:n kriteerit
– Tehtävä: Puolueeton ja objektiivinen, tieteellinen arvioija ja tiedon tuottaja — toimeenpano edelleen (parlamentin valvoman) komission vastuulla. Myös GM-tuotteiden myyntiluvat.
– Tavoite: palauttaa kuluttajan luottamus ja vähentää kansainvälisten (kauppa)kiistojen riskiä. (Pihvilihan kulutus EU:ssa on vähentynyt 30 % ja vienti 60 %).
– Kokonaisnäkemys ruokaturvallisuuteen on ratkaisevan tärkeä: sektoriaalinen ja tuotantoaloittain tehtävä tarkastelu ei enää riitä. On tarkasteltava koko tuotantoketjua (kuten Suomessa on tehty jo pitkään) ja kaikkea ruokaan liittyvää politiikkaa kokonaisuutena.
Ruokakriisi näkyy muutoksena myös maatalouspolitiikassa:
– Kun Edith Cresson oli kymmenkunta vuotta sitten hämmästys naispuolisena maatalousministerinä samaan tapaan kuin Elisabeth Rehn puolustusministerinä, on tällä hetkellä nainen maatalousministeriön ruorissa Saksassa, Ruotsissa ja Tanskassa ilman kummastelua.
– Muutos näkyy myös poliittisen värin vaihtumisena (tai ainakin värisävyn?): Saksassa (Renate Künast) ja Italiassa (Alfonso Pecararo Scanio) maatalous on vihreän ministerin salkussa.
– Künast on ehkä uuden asenteen airut siinä mielessä, että Saksassa maatalousministeriä ei enää edes ole, vaan maatalous on laiha siivu kuluttajaministerin salkussa! Suomessa Vihreät näyttävät visioivan samankaltaisia järjestelyjä. EP:ssä Vihreät ovat esittäneet konkreettisen ohjelman koko CAP:n (yhteisen maatalouspolitiikan) uudistamiseksi ja hävitettävien naudan- ja lampaanruhojen rovioiden savutessa melko vastaansanomattomin perusteluin: maatalouspolitiikka ei täytä edes perustehtäväänsä, maatalousyrittäjän toimeentulon varmistamista. Mutta Vihreät eivät sinänsä esittäneet mitään sellaista, mitä muutkin eivät jo esittäisi – edes perusteluina. PM Tony Blair kritisoi äskettäin CAPia kalleudesta, joka on huono veronmaksajalle, huono kuluttajalle, huono ympäristölle ja erityisen huono viljelijälle.
CAP-uudistus (uudistustarve nousee toisaalta WTO:n maatalouspolitiikan neuvottelukierroksesta ja toisaalta laajentumisen vaikutuksista maatalouteen; nyt ruokaturvallisuuteen liittyvät kriisit vain vahvistavat tarvetta.)
– Agenda 2000 jo lopetti ylituotantoon kannustavan maataloustuen EU:ssa: vielä 1991 kului 90 % EU:n maatalousbudjetista markkinainterventioihin ja vientitukiin: nyt markkinatukeen käytetään enää 20 %.
– Paitsi että tukipolitiikan uudistus on hillinnyt voi- , liha- ja viljavuorten kasvua, on sillä ollut myös laadullista vaikutusta: kun vielä 80-luvulla rehuviljan kulutus väheni 1-2 miljoonaa tonnia vuodessa ja ne korvattiin teollisella jätteellä tai korvaavilla tuotteilla muista maista, kulutetaan tänään vuosittain — Agenda 2000 jälkeen — 25 miljoonaa tonnia rehuviljaa enemmän kuin 1992. Vastaavasti keinotekoiset lannoitteet ja torjunta-aineet ovat vähentyneet; edellä oleva vain esimerkkinä siitä, että ruokatuotannossa ekologisuuden ja ekonomisuuden ei tarvitse sulkea toisiaan pois.
– Agenda 2000 antaa kolme merkittävää välinettä puhtaampaan maatalouteen:
– Kansallisten ohjelmien on sisällettävä aineksia, jotka lisäävät luomutuotantoa sekä suojaavat maisemaa ja luontoa;
– Se antaa kansallisille viranomaisille luvan leikata tai lopettaa tuen viljelijöiltä, jotka eivät noudata sitovia ympäristömääräyksiä;
– Se antaa jäsenvaltioille myös tiettyä joustovaraa: suurilta, vähän työllistäviltä viljelmiltä on lupa leikata jopa 20 % tukea ja käyttää vastaava summa maatalous- ja ympäristötoimiin. Onko tätä muuten Suomessa edes käytetty (vaikka eihän niitä suurtiloja maassamme niin kauhean paljon ole, ehkä jatkossa tulee?).
– Agenda 2000 on tarkoitus uudistaa 2002; samassa yhteydessä on tarkasteltava koko EU:n maataloustuotantoa, siihen liittyviä politiikkoja ja CAPia kokonaisuudessaan; tarvitaan kokonaisnäkemystä.
– Parlamentti onkin pyytänyt komissiota esittämään CAPin perusteellista uudistusta koskevia ehdotuksia.
– Esim. Margareta Winberg kyseenalaisti alkuvuodesta (puheenjohtajamaan maatalousministerinä) EU:n teollisen ja tehomaatalouden, jossa "määrä on tärkeämpi kuin laatu", ja vaati muutosta. (Tosin neuvoston puheenjohtaja, pääministeri "alan-ymmärtää-kasvissyöjiä" Persson osoitti heti perään, että määrä-laatusuhde ei ole kohdallaan lausuntotuotannossakaan.)
– Toisaalta todellisuus EU:ssa on, että miltei joka toinen maanviljelijä on osa-aikaviljelijä: siten CAPin "toisen tukijalan", maaseudun kehittämisen varojen pitäisi olla kunnollisia (-sempia kuin nyt; tällä hetkellä 10 % varoista menee maaseudun kehittämiseen). Lisäksi nyt tuetaan vahvasti viljantuotantoa, vaikka maito- ja lihatuotanto tai vihannes- ja hedelmäviljely on huomattavasti työvoimavaltaisempaa.
– Nyt on varmasti tultu tilanteeseen, jossa jäsenvaltiot voivat tehdä esityksiä ja avauksia CAP-uudistukseksi — sen sijaan, että vain odotettaisiin komission esityksiä ja sitten tyrmättäisiin ne kuka mistäkin syystä.
– Itse toivoisin, olematta maatalouspolitiikan ammattilainen, että EU-tukipolitiikassa siirryttäisiin reilummin antamaan maatalousväestölle korvaus ympäristötyöstä, ruokaturvallisuuden edistämisestä, eläinten hyvinvoinnista ja maisemanhoidosta — ja vähemmän itse tuotantotoiminnasta, joka hinnoitellaan markkinoilla.
– EU:ssa tekeillä olevaa tai tehtyä lainsäädäntöä
– COM(2000)716: ruokalaki, EF(S)A:n perustaminen ja ruokaa koskevista menettelyistä säätäminen
– Huhtikuussa EP hyväksyi EU:n ensi vuoden budjettia koskevat prioriteetit
-Ruokaturvallisuus, ulkopolitiikka, EU-tukiohjelmat, komission hallinnonuudistus, valmistautuminen laajentumiseen.
-MEPit haluavat myös poistaa jaottelun harkinnanvaraisten ja pakollisten (CAP) menojen väliltä ja ottaa käyttöön yhteispäätösmenettelyn myös CAPissa (Common Agricultural Policy).
-BSE-kriisin kustannusten nähdään rasittavan ensi vuoden budjettia.
-EF(S)An perustamista tuetaan ja kiirehditään yhteisen maatalouspolitiikan (CAP) uudistusta.
– 6. Ympäristöohjelma (Myllerin mietintö)
– E-RK:n omat mietinnöt (Oikeus ymp. koskevaan tietoon ja ympäristöpäätöksentekoon osallistuminen)
– Schwaigerin (PPE-D) own initiative -mietintö WTO:n maatalousneuvotteluista hyväksyttiin maaliskuun täysistunnossa: se vaati ottamaan huomioon yleisön vaatimukset ruokaturvallisuudesta, ympäristönsuojelusta, ruoan laadusta ja eläinten hyvinvoinnista.
– Yhteinen kalastuspolitiikka (CFP): oikeastaan täysin päinvastaisessa tilanteessa kuin CAP. Nyt on mietittävä keinoja hupenevien kalakantojen riittävyyteen. Syy toki on aivan samankaltainen kuin CAP-kriisinkin: teollinen ja tehotuotanto.
BSE TESTING
Cumulative table from January to February 2001
Animals > 2years (a) suspects Risk animals Healthy animals BSE Eradication
(*1000) N° positive (pending) N° positive (pending) N° positive (pending) N° positive (pending)
Belgique 1489 56 0 814 0 43252 4 651 0 (92)
Danmark 935 24 1 (9) 2083 0 42107 0 892 1
Deutschland 6574 88 2 40043 20 211746 10(25) 4161 2
Ellas 342 1 0 29 0 1075 0 0 0
Espana 3383 29 4 (1) 2906 9(81) 32899 17(346) 764 0
France (d) 11036 92 14 1408 3 158535 3 n.a. n.a.
Ireland 3428 111 30(b) 1185 3 (1) 51731 0 1499 0
Italia 3400 1 0 4937 3 27279 2 0 0
Luxembourg 103 10 0 424 0 2789 0 0 0
Nederland 1834 33 0 5450 4 74292 2 557 0
Österreich 1034 0 0 1621 0 27985 0 0 0
Portugal 786 294 31 (43) 420 1 (92) 0 0 299 0
Suomi 434 1 0 1486 0 104 0 0 0
Sverige 729 3 0 (3) 3552 0 0 0 0 0
United Kingd. 5300 196 77 (92) 580 3 (43) 17(c) 0 0 (c) 0
Total 40807 939 159 (148) 66938 46 (217) 673811 38 (371) 8823 3 (92)
(a) Source : Eurostat
(b) By date of confirmation
(c) GB only
(d) Only January data
