Korhola (PPE-DE). – Arvoisa puhemies, direktiivi on EU:lle tärkeä sekä ympäristön, energiantuotannon että kilpailukyvyn kannalta. Suuria voimalaitoksia koskevia ajan tasalla olevia raja-arvoja tarvitaan sekä jäsenvaltioissa että hakijamaissa. Siksi on tarpeen esittää vilpitön kiitos vaikeasta tehtävästä mietinnön esittelijälle Oomen-Ruijtenille.
Valiokunta asettaa yhteistä kantaa huomattavasti tiukemmat rajat erottelematta riittävästi laitoksia niiden koon ja luonteen mukaan. Direktiivin edellyttämät kertainvestoinnit uuteen tekniikkaan ovat samat laitoksen koosta riippumatta. Tilanne uhkaa eritoten ekologiseksi tunnustettua yhdistettyä sähkön ja lämmön tuotantoa. Esimerkiksi omassa kotimaassani tämä saattaisi merkitä ekologisesti askelta taaksepäin. Huolen jakavat Suomessa useat eri tahot, muun muassa ympäristöministeriö. Ympäristöasioiden, kansanterveyden ja kuluttajapolitiikan valiokunnan tarkistukset tarkoittaisivat ekologiseen hyötyyn nähden kustannustehottomia investointeja ja energiatehokkaan puun ja turpeen yhteiskäytön sekä sähkön ja lämmön yhteistuotannon vaikeutumista. Viimeksi mainittua tuotetaan pääsääntöisesti keskikokoisissa laitoksissa, joita nyt kohdeltaisiin suurten tapaan.
Turpeenkäyttö puolestaan on perusteltua. Se edistää puunkäytön lisäämistä voimalaitoksissa, sillä yhteispoltto parantaa polton hallintaa, vähentää korroosio-ongelmia ja tuo varmuutta polttoaineen saatavuuteen. Tätäkään biopolttoaineisiin suoraan liittyvää tavoitetta mietintö ei tue. Voisi jopa sanoa, että joidenkin tarkistusten osalta mietintö syyllistyy ympäristöahneuteen ja on siksi vaarassa aiheuttaa tukehtumista monissa tärkeissä ympäristötavoitteissa. Kuitenkin on tärkeätä, että mietintö tulee hyväksytyksi ja direktiivi saadaan voimaan, sillä se osaltaan estää päästöjen kaukokulkeutumisen ja happaman laskeuman toisen jäsenvaltion luontoon.
Oma ryhmämme pyrkii kompromissitarkistuksillaan muun muassa siihen, että sähkön ja lämmön yhteistuotanto pienissä ja keskisuurissa voimalaitoksissa voisi jatkua, samalla kun suuret pakotetaan investoimaan tiukemmat päästörajat toteuttavaan teknologiaan. Lisäksi kompromisseissa pyritään siihen, että erittäin vähän rikkiä sisältävän turpeen polttamisessa ei edellytetä rikkipitoisempiin polttoaineisiin verrattuna perusteettomia investointeja. Tämä sisältyy tarkistukseen 36. Olemme hyvin kiitollisia, että Oomen-Ruijten suostuu näihin kompromisseihin.
Olemme taas kerran tilanteessa, jossa lainsäätäjä kohtaa sen tosiseikan, että erilaiset ympäristöolosuhteet merkitsevät myös erilaisia ympäristövaikutuksia. Ellemme voi niitä ratkaista, viimeinen, mutta ei kovin hyvä oljenkorsi lienee oma direktiivi pohjoisen ulottuvuuden polttoaineille.
