Itämeren ympärysvaltioissa on kasvatettu lämminverihevosia suuria määriä ja erittäin kauan. Mm. Suomessa lämminverihevosia on ollut yli 400 vuotta, ja lämminverihevosten jalostusliitto on toiminut virallisestikin jo yli 75 vuotta. Lämminverihevosten laji on kaikissa näissä valtioissa sama, Itä-Preussin hevonen (Trakehner). Tämän rinnalla on usein esiintynyt paikallinen toinen rotu, esim. Suomen hevonen ja Pohjois-Ruotsin hevonen.
Hevosesta maksettava tuki on n. 500 FIM vuodessa, kun perinnelehmästä maksettava tuki on kaksinkertainen. Kuitenkin hevosen merkitys esim. perinnemaiseman säilymisessä ja maaseudun myönteisen imagon rakentamisessa on vähintään yhtä arvokas kuin lehmän, ja kustannukset tavanomaisesti yksittäin pidetyistä hevosista ovat rajahyötyjen vuoksi ehkä suurempia kuin lehmistä, joita tavallisesti pidetään useita samalla maatilalla.
Edellä olevan perusteella kysyn komission asianomaiselta jäseneltä,
– pitääkö paikkansa, että EU maksaa tai aikoo maksaa perinnehevosten tukea joissakin Itämeren ympärysvaltioissa eri perustein, vaikka olosuhteet, rodut ja historia ovat yhtenevät;
– näkeekö komissio esim. perinnemaiseman hoidon kannalta perusteita jättää joissakin maissa lämminverihevosten pitäminen vaille tukea;
– millä edellytyksillä tällaisen tuen maksuperusteista ja saantiedellytyksistä päätetään;
– onko komissiolla aikeita tarkistaa myönnettävien tukien määriä esim. suhteessa lehmistä maksettavaan tukeen;
– jos päätöksiä ei vielä ole tehty, millä aikataululla asia on tarkoitus päättää?
Franz Fischlerin komission puolesta antama vastaus
(22. toukokuuta 2000)
Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tuesta maaseudun kehittämiseen 17 päivänä toukokuuta 1999 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1257/1999(1) säädetään mahdollisuudesta myöntää maatalouden ympäristötoimenpiteiden osana yhteisön tukea geneettisen monimuotoisuuden parantamiseen. Jäsenvaltiot päättävät tällaisten toimenpiteiden käytöstä paikallisten erityistilanteiden ja toimintalinjojensa mukaan.
Maksettavan palkkion määrän samoin kuin kaikkien maaseudun ympäristötoimenpiteiden osalta jäsenvaltioiden on määriteltävä tarve kannustimen käyttöön objektiivisten perusteiden mukaan (neuvoston asetuksen (EY) N:o 1257/1999 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 23 päivänä heinäkuuta 1999 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1750/1999(2) 18 artikla).
Suomen viranomaiset ovatkin ehdottaneet erilaisten paikallisrotujen (mm. hevosia, lehmiä ja lampaita) ottamista mukaan yhteisön rahoitukseen ja täsmentäneet eläinten ja palkkioiden määrät.
Komissio tarkastelee parhaillaan Suomen esittämää ohjelmaa ja tekee siitä päätöksensä mahdollisimman pian rakennerahastoja koskevista yleisistä säännöksistä 21 päivänä kesäkuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1260/1999(3) 50 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.
