VIIME VIIKKOJEN poliittinen keskustelu on saanut haikailemaan vanhaa kunnon totuuskäsitystä, sitä jota opeteltiin logiikan kursseilla yliopistolla. Kielletyn ristiriidan ja kolmannen poissuljetun laki ilmaisivat, että lause ei voi olla yhtä aikaa tosi ja epätosi; se on jompaa kumpaa eikä muita vaihtoehtoja ole.
Väljä postmoderni totuuskäsitys on liukumassa tilalle. Nyt voi vaivatta selittää puoluetovereiden ristiriidan: kas, kumpikin puhuu totta, oman totuutensa.
En olisi muutama vuosi sitten uskonut, mutta tämä on tekemässä minusta urheilun ystävän. Jääkiekon totuuskäsitys hoitaa sielua: tuomarille on turha vänistä, että se maali oli minun totuuteni.
POLITIIKASSA ON MUUTAKIN, mikä tekee haikeaksi näin kolmien vaalien alla. Se on peliä, jossa haetaan yhä rajumpia panoksia. En syytä poliitikkoja, en mediaakaan; yhdistelmä vain hirvittää.
Siitä on vasta kaksi vuotta, kun viattomuuden aika meni ohi – Riitta Uosukaisen kirjan myötä. Nyt jos poliitikko paljastaa seksielämäänsä, syy tiedetään.
Ensireaktioni oli vilpitön ilo puhemiehen avioliiton puolesta. Onpa rohkaisevaa, ettei aika, tottumus ja painovoima pääse turruttamaan intohimoa, ajattelin. Luin jostakin, että eroottisen jännitteen keskimääräinen elinikä parisuhteessa on puolitoista vuotta. Tahtoo sanoa, että tämän ajan jälkeen keskivertopariskunta on kuluttanut loppuun polttoaineensa ja seuraa sytytysvaikeuksia. Siitä taas seuraa muita vaikeuksia. Ainoa mahdollisuus on löytää uusiutuvat energialähteet ja ottaa ne käyttöön. Jos poliitikko onnistuu, se luo toivoa meille tavallisillekin tallaajille.
Mutta toisaalta häkellyin. Kirja antoi luvan kuvitella puhemiestä sängyssä. Kuva seuraa voimakkaana assosiaationa, halusin tai en. Vaivoin kuulen, mitä hän sanoo. Onko sillä väliä vai ei? Politiikassa voisi ollakin.
ASENTEITAAN VOI testata soveltamalla samaa kunnianarvoisiin piispoihin. Hekin ovat naineita ihmisiä. Suvaittaisiinko lemmentekstejä heiltä? Miksei? Eikö piispalla muka ole oikeutta olla ihminen? Vai johtuisiko närkästys uskonnosta? Sitä perustelua vastaan ainakin älähtäisin. Uskonto ja erotiikka ovat taatusti lähempänä toisiaan kuin politiikka ja erotiikka. Uskossa ja erotiikassa on sentään kyse intohimosta, tai ainakin joskus oli.
Siis ilmiselvä makuasia. Mutta avoimuuden valinnut joutuu kestämään sen.
Kirkko ja kaupunki, Lokakuu 1998
