Puolitoista vuotta sitten politiikan seiskapäivä Vihreä Lanka kehitti uutisankan, joka levisi muuallekin mediaan: minä olisin sen mukaan myöntänyt saaneeni vaalirahaa ydinvoimateollisuudelta. Lanka vilautteli uutisessaan jo suuria summiakin, ja loi vahvan mielikuvan 25 000 eurolla ostetusta ydinvoiman puolestapuhujasta, maksetusta naisesta.
Vihreän Langan toimittaja soitti minulle 25.9.07 ja viittasi väitteeseen, jonka mukaan olisin saanut vaalirahoitusta ydinvoimasta hyötyvältä taholta – pitääkö tämä paikkansa? Tietäen, että vaaliseminaareihini osallistui useiden eri teollisuudenalojen yrityksiä, sanoin, etten pysty sulkemaan tätä mahdollisuutta pois. Esimerkkinä ydinvoimasta hyötyvistä tahoista ajattelin mm. metsäteollisuuden yrityksiä, joilla voi olla omistajaosakkuutta tai ns. ketjutettua osakkuutta ydinvoimasähköön. Myöhemmin asian tarkistettuani havaitsin totta tosiaan saaneeni yhden maksullisen kuulijan vaaliseminaariini Pohjolan Voimasta, joka on Teollisuuden Voiman omistajia. Seminaarilipun hinta pyöri noin 500 euron paikkeilla.
Minulle ei toki olisi ollut mikään ongelma saada vaaliraha ydinvoimayhtiöiltä, koska ydinvoimakantani oli syntynyt ennen mitään vaalirahoja. Aiheeton vihjailu on silti epäoikeudenmukaista.
Juttu isosta tuesta levisi muualle mediaan. YLE:n tv-uutiset tarkisti todenperäisyyden ja jätti jutun tekemättä, mutta esimerkiksi Helsingin Sanomat ei välittänyt tarkistaa asiaa vaan julkisti sen sellaisenaan. Väite päätyi Helsingin Sanomien arvovallalla myös Wikipediaan, jonka toimitus kieltäytyi poistamasta väärää tietoa, "koska Helsingin Sanomatkin sen pitää sivuillaan". Juttu on yhä Vihreän langan nettisivuilla, ja sen seurauksena myös ympäristöalan professorimieheni on leimattu Euroopan parlamentin vihreiden kesken ydinvoimalobbyn rahoittamaksi – kun hän oli vaalitukiryhmässäni mukana.
Tätä on tietoyhteiskunta.
Minun silmissäni PVO on energian multiosaaja, koska tekee myös tuuli- ja biovoimaa, mutta jotta maailmassa olisi logiikkaa ja oikeudenmukaisuutta, haluaisin nyt antaa Vihreälle Langalle vinkin. Olkaapas tarkkana ja räyhätkää omillennekin.
Hehän kerjäävät vaalitukea ydinvoimalobbylta! Samainen Pohjolan Voima sai kutsun Vihreiden vaaliseminaariin, ja lipun hinta on peräti 850 euroa. Lisäksi kutsussa hieman mahtaillaan, että vihreiden 43 hengen ryhmä europarlamentissa "on yksi parlamentin vaikutusvaltaisimmista toimijoista" – mutta makuasiahan tuo on.
Kovaa faktaa on kuitenkin se, että ydinvoimayhtiö kelpaa vihreiden vaalirahoittajaksi – sama jonka takia minä sain ison läjän lokaa ja syytöstä niskaani.
Maailman vanhimman ammatin harjoittajat eivät valikoi asiakkaitaan?
Vihreän Langan jutun aikoihin ihmettelinkin ääneen maailmankuvaa, joka jutun taustalla oli: ajatus poliitikosta eräänlaisena huorana, joka voidaan rahalla ostaa asian kuin asian kannattajaksi. Kenen arvoista ja oletuksista se oikeastaan kertoo?
Ei näet ole hintaa, jolla myisin oikeuteni ajatella vapaasti. Onko vihreillä vastaava vapaus vai merkitseekö Suomessa vihreys iankaikkista vihkiytymistä ydinvoiman vastustamiseen, maksoi se planeetalle mitä tahansa?
Ydinvoimanäkemykseni vaihdoin vastustajasta kannattajaksi vuosituhannen vaihteessa ympäristösyistä, ja niistä syistä kannatan ydinvoimaa yhä – kuten IPCC, monet ilmastotutkijat ja kasvava joukko vihreitä maailmalla. Viime viikolla Daily Telegraph uutisoi Britanniassa mm. Greenpeacen entisen johtajan Stephen Tindalin siirtyneen ydinvoiman kannattajaksi. Samoin mainittiin Lord Smith of Finsbury, Environment Agencyn puheenjohtaja, Mark Lynas, tiedekirjoittaja ja Chris Goodall, vihreiden parlamenttiehdokas.
