Torstai-aamun MTV3 Huomenta Suomi -ohjelmassa Satu Hassi esitti hämmästyttävän uudelleentulkinnan todellisuudesta. Sen mukaan vihreät eivät koskaan olisikaan olleet biopolttoainebuumin takana vaan asialla oli öljyteollisuus.
No, onhan toki aina pohdittu onko iso raha ympäristöjärjestöjen taustalla peräisin öljysheikeiltä, sillä käytännössähän ympäristöjärjestöt ovat parhaita öljy- ja hiililobbareita ydinvoimaa vastustaessaan. Ydinvoiman alasajo kun tuppaa nostamaan fossiilisten osuutta aina. Ei paremmista lobbareista voisi Exxon haaveillakaan. Oliko Hassin lausunto siis viimein tunnustus kytkystä?
Oli miten oli, esitys oli Hassilta taitamatonta vastuunpakoilua. Vihreiden roolin feidaaminen oli myös faktinen valhe. Ei kannattaisi, sillä vaikka suurta yleisöä voikin huijata, kyllä asiantuntijat muistavat, ja muistavat muistuttaa.
Ei tästä ole kuin kolme vuotta, kun taitoin mediassa peistä vihreiden puheenjohtajan Tarja Cronbergin kanssa, joka moitti Suomea ”bioenergian jumboksi” ja vaati lisäämään biopolttoaineiden osuutta nopeasti korkeammalle tasolle. Eduskuntavaalien alla vaatimukset vain yltyivät. Cronberg esitti televisiossa visioitaan tankkauspisteistä ja öljyn korvaamisesta. Samaan visioon hurahti näyttävästi myös SDP Heinäluoman johdolla. Minä hillitsin himoja Kokoomuksen puolella, ja muistutin että ennen kuin innostutaan, pitäisi koko elinkaari ottaa tarkasteluun. Muuten tuotetaan polttoainetta, jonka yhden litran valmistamiseen tarvitaan yli litra fossiilista polttoainetta. Tässä linkki yhteen vastineeseeni, joka julkaistiin Kauppalehdessä vastauksena Cronbergin 21.2.06 päivättyyn vaatimukseen samassa lehdessä: Bioenergia vaatii elinkaaritarkastelun.
Samanlaiseen muistamattomuuteen vihreät ja ympäristöliike ovat turvautuneet muidenkin emämokiensa kanssa. Ne vastustivat trooppisten metsien ja metsitystoimien mukaan ottamista osaksi Kioton joustomekanismeja, joilla voitaisiin ostaa päästöoikeuksia. Vastustusta on perusteltu päästöjen vähentämisen ensisijaisuudella. Vasta vuoden 2007 YK:n ilmastokokouksessa Balilla metsäkadon vähentäminen ja metsityshankkeet hyväksyttiin ilmastonmuutoksen hillinnän välineeksi, erityisesti kehitysmaiden vaatimuksesta.
Metsäkadon vähentäminen on eräs tehokkaimmista ilmastonmuutoksen hillitsemisen välineistä, sillä noin viidennes ihmisen aiheuttamista kasvihuonekaasupäästöistä on peräisin trooppisten metsien hakkuista. Ympäristöjärjestöjen linjaus paitsi kiihdytti metsäkatoa, oli myös isku kehitysmaille: ne eivät saaneet taloudellista kannustinta suojella metsiään.
Järjestöt vastustivat pitkään myös ilmastonmuutokseen sopeutumista edistäviä toimenpiteitä. Niiden mielestä ilmastonmuutokseen ei tule sopeutua, vaan se tulee estää. Näin adaptaatio oli pitkään kielletty sana, jonka käyttäjiä syyllistettiin ja leimattiin rankasti.
Vasta vähitellen ympäristöjärjestöt ovat itse alkaneet sopeutua ajatukseen siitä, ettei ilmastonmuutosta voi enää estää kokonaan, vaan siihen varautuminen on välttämätön täydentävä politiikan keino. Tarvitaan molempia: päästöjen vähentämistä tulevien sukupolvien vuoksi ja muutokseen sopeutumista nykyisten vuoksi. Ihanteista kumpuava dogmaattisuus on jo nyt maksanut paljon ihmishenkiä, etenkin köyhistä köyhimmissä maissa.
Erehtyminen on inhimillistä. Miksei se ole sitä vihreissä? Miksi pitää muuttaa historiaansa, miksei vain voisi sanoa että taisimme tehdä virheen siinäkin arviossa?
Vai onko kyse siitä, että koko missio on uskonnollinen ja sen koskemattomuuteen ei väärässä olo sovi.
