Muutama vuosi sitten olin Intiassa, jossa meille muukalaisille neuvottiin erikoista liikennekäyttäytymistä. Jos joutuu onnettomuuteen tai näkee sellaisen, pakoon vain oikopäätä, paikalle ei pidä jäädä selvittelemään tai auttamaan. Ohje tuntui pöyristyttävältä.
Perustelut olivat kuitenkin vastaansanomattomat. Oppaamme kertoi, että vastikään yksi lapsi oli jäänyt bussin alle. Raivostunut väkijoukko halusi välitöntä kostoa ja toteutti sen tuikkaamalla tuleen seuraavat seitsemän paikalle tullutta bussia kuljettajineen. Koska et voi tietää, onko autonmerkkisi, ihonvärisi tai lähestymissuuntasi sattumoisin kohtalokas, paras kun pakenet henkesi edestä.
Taustalla on maailmankäsitys, jossa vääryys tapahtuu ikään kuin kosmisella näyttämöllä. Tekijä, tapahtuneen syistä puhumattakaan, sinänsä on sivuseikka – tärkeintä on että tapahtunut rikos saa hyvityksen. Aivan kuin jossain olisi vaaka, joka on heilahtanut väärään asentoon ja se on heti palautettava uhrilla.
Voimme kai vain onnitella itseämme siitä, että olemme solmineet yhteiskuntasopimuksen, joka merkitsee rangaistusten siirtymistä harkinnan päähän. Välittömästä kostonhimosta vapautetussa kulttuurissa voidaan asiallisesti pohtia, kuka teki mitä ja ketä pitää rangaista. Mielivallan sijaan on toivoa oikeudesta.
Viime aikojen shariaan liittyvät kivitystuomiouutiset ovat kuitenkin olleet huolestuttava merkki umpimähkäisestä oikeudesta. Myös Euroopassa on nähty sharian soveltamisesta kummunneita väkivallantekoja – jopa murhia.
Yksi ongelmamaa on Sudan. Keski-Sudanissa tuomittiin vastikään kaksi nuorta naista aviorikoksesta kivityskuolemaan. Maan rikoslain artiklan 146 mukaan ”sitä, joka on syyllistynyt aviorikkomukseen rangaistaan a) teloituksella kivittäen, kun avionrikkoja on naimisissa tai b) sadalla ruoskaniskulla, kun avionrikkoja ei ole naimisissa”.
Sudan, Somalia, Pohjois-Nigeria, Iran ja Saudi-Arabia ovat harvoja muslimimaita maailmassa, joissa sharian rikoslaki ja uskonnolliseen moraalikoodiin liittyvät hudud-rangaistukset ovat ainakin osittain sovellettavaa oikeutta. Hudud mahdollistaa ankaria ihmisoikeusloukkauksia: tuomioistuimet langettavat yhä kuolemantuomioita, ruoskinta-, amputaatio- ja muita ruumiinrangaistuksia. Suurimmassa osassa islamilaista maailmaa perinteistä islamilaista lakia noudatetaan vain perheoikeuden sekä rituaalilain osalta. Hudud-rikokset ovat sharian rikoslain ytimessä, sillä islamilaisella tuomarilla ei ole oikeutta olla tuomitsematta hudud-rikokseen syyllistynyttä.
Euroopan parlamentti hyväksyi täysistunnossaan 24.5. päätöslauselman Sudanin ihmisoikeusloukkauksista – olin yksi laatijoista. Saatujen tietojen mukaan kivitystuomiot olisi kansainvälisen painostuksen seurauksena muutettu ruoskien annettaviksi ruumiinrangaistuksiksi. Vaikka nämä naiset on nyt todennäköisesti pelastettu kivityskuolemalta, heidän ruumiillinen koskemattomuutensa on yhä uhattu. Mielivaltaa on yhä liikaa.
