Arvoisa puhemies,
käsittelemme ilmastopolitiikan kannalta keskeistä aihetta. Energiapalveludirektiivin on tarkoitus täydentää päästökauppadirektiiviä kohdentamalla säästötoimet sen ulkopuolisiin aloihin, ja jatkaa energiansäästön prosessia energian loppukäyttäjien piirissä. Itse toivoin ympäristövaliokunnan lausunnonantajana, että tämä olisi antanut tilaisuuden korjata niitä ongelmia ja kilpailuvääristymiä, joita päästökauppadirektiivi sisältää.
Siksi vastustin viimeiseen saakka kaikille jäsenvaltioille yhteisiä säästötavoitteita, koska katsoin niiden rankaisevan maita, joissa energiansäästötoimia on tehty jo kauan. Paradoksaalista ehkä, mutta kohdellessamme yhtenäisesti jäsenvaltioita asetamme ne eriarvoiseen asemaan. Siksi olisin halunnut palauttaa säästövelvoitteita koskevan artiklan takaisin komissiolle, jotta luotaisiin kunkin maan erilaisen säästöpotentiaalin huomioon ottava järjestelmä.
Valitettavasti ympäristövaliokunta hyväksyi komission yhtäläiset säästötavoitteet. En vastusta säästöjen kunnianhimoisuutta vaan niiden epäreiluutta: jälleen kerran niitä kohdennetaan väärin. Joillekin annettu tavoite on todella tiukka, toisille taas naurettavan helppo. Oma kotimaani Suomi, joka on satsannut jo vuosikausia energiankäytön tehokkuuteen, joutuu aivan erilaisen haasteen eteen kuin vaikkapa Puola. Yhteisillä markkinoilla kyseessä on kilpailua vääristävä tekijä, kun jo toteutettuja toimia ei oteta tarpeeksi huomioon eikä jäsenvaltioille anneta riittävästi liikkumavaraa.
Ehdotuksessa kyllä mainitaan varhaisten toimien huomioiminen kiinteän yhteisen tavoitteen keventämisessä, mutta niin kauan kun säästöjen todentamismenetelmä ei ole yksiselitteisen selkeä, ei kukaan voi tietää, mitä toimia tullaan hyväksymään. Mallillani Euroopan laajuinen säästöpotentiaali olisi otettu tarkastelun alle ja jaettu maakohtaisesti kullekin säästöpotentiaalinsa mukaan. Näin olisimme olleet jopa kunnianhimoisempia kuin nyt, ja mikä parasta, kestävällä tavalla.
Pahoittelen, että käsissämme on nyt heikko kompromissi. Asia lienee koettu kiireiseksi mutta kiire voi kostautua neuvoston kanssa, jopa sovitteluun asti.
