Warning: Illegal string offset 'filter' in /var/www/fs1/5/korhola/public_html/wp-includes/taxonomy.php on line 1442

Blogi

25.toukokuu 2004 - 21:00

Liian suuri saavutus

Minulla on outo ongelma, joka valkeni kokonaisuudessaan viime viikolla. Olen saanut aikaan liian suuren asian. Niin suuren, että siitä on vaikeaa jakaa julkista kiitosta. Viime viikolla sen myönsi eräs metsäteollisuuden edustaja. Yhden edustajan aikaansaannoksia ei mielellään esitetä, koska ”ei haluta ärsyttää muita meppejä tai puolueita”.

Marraskuussa -99 suomalaismepit kutsuttiin kriisipalaveriin, jossa olivat mukana keskeisimmät teollisuudenalat ja ympäristöministeriön edustajat. Kutsujien huoli oli, että tulossa on direktiivi, joka merkitsee tappiota sekä ympäristölle että taloudelle. Jätteenpolttodirektiivi velvoittaisi niin sanotun rinnakkaispolton kohdalla tiukkoihin mittauksiin, jotka vaatisivat investointia kalliisiin laitteisiin, ympäristön olennaisesti hyötymättä. Suurissa keskieurooppalaisissa sekajätettä polttavissa laitoksissa sellainen olisi tarpeen, mutta Suomessa jättilaitoksia ei ole. Mitattaisiin siis kalliisti mutta kutakuinkin turhaan.

Erityisen vahingollinen direktiivin silloinen muotoilu oli metsäteollisuudelle, joka hyödynsi sellun- ja paperinvalmistuksessa syntyvän runsasenergisen jäteliemen polttamalla sen kattiloissaan. Ympäristön kannalta tämä käytäntö on yksinomaan hyvä: jäteliemi tuottaa energiaa eikä päädy kaatopaikoille metaanipäästöjä synnyttämään. Viimeksi mainitun pelättiin tapahtuvan, jos laitokset velvoitettaisiin suhteettoman kalliisiin mittauksiin.

Ongelma oli siinä, että kriisipalaveri tuli liian myöhään. Kyseessä oli toinen lukeminen, jolloin parlamentti ei enää voi tuoda uusia elementtejä lainsäädäntöön. Tilannetta on lähes mahdoton korjata, sillä valiokunnan puheenjohtaja leimaa kärkkäästi uudet amendmentit eli muutosesitykset sopimattomiksi tuomiolla ”inadmissable”. Oli vain yksi kiertotie: saada mietinnön laatija muutoksen puolelle, toteamaan, että uusi muutos vastaa parlamentin kannan henkeä.

Mutta minua onnisti. Saavutusta pidettiin hämmästyttävänä. Sain sellun- ja paperinvalmistuksen direktiivin ulkopuolelle. Mietinnön laatija suostui allekirjoittamaan muutosesitykseni, vaikka hän oli sitä ennen heittänyt monta delegaatiota ulos. Sen jälkeen moni muukin olisi tietysti halunnut saada nimensä mukaan.

Ihmettelin jo tuolloin, miksi lehdet eivät maininneet nimeäni saavutuksen yhteydessä, vaikka olin kirjoittanut asiaa koskevan tiedotteen ja osuuteni oli ilmeinen jokaiselle, joka osaa tarkistaa parlamentin dokumentit. Helsingin Sanomien toimittaja vastasi minulle, ettei ollut helppoa päättää, kuka asiassa oli ratkaiseva, sillä viisi suomalaismeppiä oli kirjoittanut asiasta tiedotteen. Ihmettelin, eikö hän kysynyt Metsäteollisuus ry:ltä, siellähän asia tiedettäisiin. Siellä ei haluttu mainita nimiä, oli vastaus.

Nyt minulle on käynyt ilmi pari asiaa. Asiantuntijapiireissä saavutustani mainitaan jatkuvasti esimerkkinä siitä kuinka yksittäinen meppi voi todella vaikuttaa, mutta aina ilman mepin nimeä. Eilen minulle soitti eilen eräs tiedotteeni lukenut alan ihminen, joka sanoi: ”Sinäkö se siis olit! Nyt pidä melua asiasta!” Hän kertoi aina ihmetelleensä, kuka suomalaismeppi se on ja miksei hänen nimeään ikinä mainita.

Kun kysyin viime viikolla saavutuksen rahallista arvoa, sitä ei haluttu kertoa. Metsäteollisuuden edustaja sanoi, että hänen kätensä ovat asiassa sidotut.

Muita reittejä sain selville luvut: suomalainen paperi- ja selluteollisuus säästää muutosesitykseni johdosta jopa 30 miljoonaa euroa joka vuosi.
”Juuri asian suuruus tekee asiasta vaikean teollisuudelle”, selitti minulle ja Jorille yksi nimetön asiantuntija, metsäteollisuuden edunvalvontaan perehtynyt suomalainen mies. ”Jos kyseessä olisi pienempi teko, ei tarvitsisi pelätä muiden meppien ja muiden puolueiden mustasukkaisuusreaktioita. Nyt pelko on aivan aiheellinen”, hän arvioi.

Tukiryhmäni puheenjohtaja Ahti Hirvonen pyöritteli päätään, kun kuuli tästä. Yksilösaavutusten panttaaminen saattaa kostautua alhaisena äänestysprosenttina. ”Mainitaanhan aina maalintekijätkin, miksei sitten tätä.”

Yhtä kaikki. Asia poiki taas yhden hyvän vaalisloganin. Minulle tuli tekstiviesti, jossa sanottiin: Ilman Korholaa Suomi olisi liemessä.

Share Button