Maailmanhistorian toistaiseksi tunnetuin seksiskandaaliin sotkeutunut hallitsija on ollut kuningas Daavid. Poliittinen ura ei katkennut, sillä nuhtelun rikoksesta suoritti ilmeisen hienovaraisesti uskonnollinen neuvonantaja Natan. Onni sinänsä; muutoin jälkipolvilla tuskin olisi katumuspsalmin kaltaista runoutta ja Miserere mei -sävellyksiä.
Aika näyttää, haastaako Bill Clinton Daavidin maineen historian naissankarina. Luovia hengentuotoksia ei ainakaan kannata odottaa; siitä pitää kaiken auki repivä kulttuurimme huolen.
Katsoin muutama vuosi sitten Dennis Potterin viimeiseksi jäänyttä haastattelua, parasta koskaan näkemääni tv-keskustelua. Syöpäsairas, morfiinia kipuihinsa ryystävä tv-näytelmäkirjailija oli riuduttavan rakastunut elämään – ja leppymättömän vihainen keltaiselle lehdistölle. "Kuinka he voivat palata työpäivän jälkeen kotiin ja katsoa lapsiaan silmiin", nämä toimittajat, jotka saalistavat ja häpäisevät ihmisiä. Murdoch ja hänen lehtensä Sun olivat Potterille ihmiskunnan vihollisia.
Mitähän Potter olisi sanonut erityissyyttäjä Starrin raportista? Olen miettinyt, kumpi on vaarallisempi, virka-asemaansa väärinkäyttävä ja patologisesti valehteleva valtiomies vai yksityisen ja intiimin rajoja perusteellisesti häpäisevä virkamies. Molemmat lohduttomia. Raportti raiskasi kertaheitolla ihmisten mielikuvituksen. Miksei meitä säästetty yksityiskohdilta? Olisin halunnut poltella harvat sikarini rauhassa.
Potterin vihaama Sun julisti viime viikonloppuna, että "valehtelevan haureudenharjoittajan täytyy lähteä." Mikään ei voisi olla tyypillisempää. Ei kirkko ole aikoihin ruokkinut kansan ahdasta moralismia; homman hoitaa keltainen lehdistö, koska synti, häpäisy ja tuomitseminen on sen elinehto.
Lehdistö onkin näppärästi ottanut haltuunsa kirkon ikivanhat tehtävät, moraalisaarnan ja häpeäpaalun. Eikö olisi siis jo aika alkaa syyttää pappien sijasta juorutoimittajia tekopyhyydestä?
"Niin kuin te tuomitsette, niin tullaan teidät tuomitsemaan." "Sanojesi perusteella sinut julistetaan syyttömäksi, ja sanojesi perusteella sinut tuomitaan syylliseksi." Näiden lauseiden sanoja osoitti tuntevansa hyvin ihmismielen. Ei meidän tuomitsemiseemme tarvittaisi auktoriteetiksi edes taivaallista lakikokoelmaa. Riittävän kauhistuttavaa olisi, kun omat sanomisemme ja tekemisemme pantaisiin rinta rinnan. Hävettäisiin tekojamme, jotka olemme itse ehtineet toisten kohdalla joskus tuomita. Aineistoa riittäisi, sivukaupalla.
Vihreä Lanka, Syyskuu 1998
