Meneillään on seurakuntavaalit, joissa valitaan kirkon seurakuntaneuvostot ja -valtuustot neljäksi seuraavaksi vuodeksi. Tämä viestini on äänioikeutetuille kirkon jäsenille. Äänestää voidaan 3.-7.11. 2026 tietyissä ennakkoäänestyspaikoissa, ja varsinainen äänestyspäivä on sunnuntai 15.11.2026. Näissä vaaleissa voi äänestää myös tarvittaessa kotoa käsin, ja siihen ilmoittautuminen päättyy 30.10.2026 klo 16.00
Olen paikallisseurakuntalainen ja aktiivi Tuomiokirkkoseurakunnassa, jolla alueella nyt asun. Aiemmin olen ollut Töölön seurakuntaneuvoston jäsen ja yhteisen kirkkovaltuuston jäsen, kirkolliskokouksen jäsen ja hiippakuntavaltuuston jäsen, sekä ollut luottamushenkilönä johtamassa Kirkko ja kaupunki -mediaa. Kahdeksan vuotta sitten lähdin mukaan seurakuntavaaleihin, kun poliittiset tehtävät eivät enää pitäneet minua matkoilla joka viikko. Tein sen kotiseuturakkaudesta ja rakkaudesta kirkkoon.
Olen FT, opiskellut teoreettista filosofiaa, ympäristöpolitiikkaa ja systemaattista teologiaa. Työhistoriaani on kuulunut mm. Kirkon Ulkomaanapu, Plan International, toimittajan töitä (radio, tv, lehdet) ja europarlamentti 15 vuoden ajan. Nykyään toimin politiikan, hallitustyöskentelyn ja viestinnän välimaastossa. Asun Ullanlinnassa, olen naimisissa, minulla on kolme aikuista lasta ja kolme lastenlasta.
Olen kirkon kasvattama ja kannattelema ja paljosta sille velkaa. Identiteettiäni rakennettiin tyttökerhosta seurakuntanuoriin ja nuoriin aikuisiin. Äiti-lapsi-kerhosta sain voimaa ruuhkavuosina, diakoniasta tilapäisapua, sielunhoidosta ja rukouspiireistä lohdutusta, seurakunnan kerhotoiminnasta lapsilleni turvallisen ympäristön. Ulkomailla asuessamme suomalainen merimieskirkko tuli perheellemme tärkeäksi. Kun sairastin vakavasti, kirkko tuli kohtaamaan minut myös sairaalaan. Olen kaikesta valtavan kiitollinen.
Kun olin nuori kehitysyhteistyön ammattilainen Kirkon Ulkomaanavussa, mietin usein, miten paljon parempi paikka maailma olisi, jos poliitikot tekisivät sen mitä heidän pitää tehdä. Uskoin tietäväni mitä minun pitäisi sanoa, jos vastaani tulisi päättäjä. Kun sitten vähän yllättäen jouduin myöhemmin politiikkaan, aloin ymmärtää, miten korvaamaton kristillisen kirkon vaikutus yhteiskunnalle on. Yllätin itseni usein ajattelemasta, miten paljon parempi paikka maailma olisi, jos kirkko tekisi sen mitä sen tulee tehdä. Se luo ja ylläpitää ihmisten toivoa ja hyvinvointia sellaisella alueella, johon poliitikoilla on aika vähän asiaa. Se rakentaa eettistä infrastruktuuria ja synnyttää tulevaisuudenuskoa.
Näen yhteiskunnassamme lisääntyvän kahtia jakavan ja vastapuolta demonisoivan keskustelukulttuurin rasittavan ja uhkaavan myös kirkkoa. Se voi lopulta hajottaa meidät – ja kuka silloin hyötyy? Uskon lujasti, että voisimme valita toisenlaisen tien. Se edellyttää, että syvästi ymmärrämme, että yhteys ei perustu siihen, että olemme samaa mieltä kaikesta. Yhteys perustuu Jeesukseen, joka yhdistää meitä uskon kautta. Meidän on hyväksyttävä lähtökohtaisesti, että tietyistä asioista kirkossa tullaan aina olemaan erimielisiä, ja se jännite täytyy kestää. Se voi olla myös rikkaus. Sovinto voi alkaa siitä, että uskallamme olla rakentavasti eri mieltä. Moniäänisyydelle tulee suoda tilaa suita sulkematta, kunnioituksen ilmapiirissä. Jos emme perusta yhteyttä oikealle pohjalle, muutumme vähitellen irvikuviksemme, nimiämme myöten.
Eija-Riitta Korhola, numero 49 (seurakuntaneuvosto) ja 6 (yhteinen kirkkovaltuusto) Kantava voima -listalla. Tästä linkistä pääset lukemaan näkemyksiäni vaalikoneessa. Tästä radioblogista kuulet, miksi meinasin jättää koko homman kesken mutta kokosin kuitenkin itseni ja perustelin asiani.
Post scriptum: Nämä ovat lähinnä poliittiset kotisivut, enkä ole laittanut tänne kaikkia niitä satoja kolumneja, joita olen vuosien varrella kirjoittanut kristillisiin lehtiin. Jotakin kuitenkin löytyy esim. tämän linkin alta .
