Tämä blogisarja on päivittäistä reflektointia ja irtiottoja ev.lut.seurakuntien joulukalenterin tekstien pohjalta. Varsinaisen joulukalenterin tekstit on laatinut kirjailija Antti Nylén. Tässä linkissä kerron, miksi aloin kirjoittaa varjokalenteria.
20. luukku: Kiirastorstaina havahdut tähtesi himmeyteen. 
MITÄ SE ON: Jumala syntyi ihmiseksi rakkauden tähden. Suuri rakkaus vei ristille asti. Se sattuu, hirveästi. Kaikki johtuu siitä, että maailma on rikki. Syynä on synti.
Kerran juttelin synnistä viisaan ja sydämellisen terapeutin kanssa. Ei tuo sana kuulunut hänen arkikieleensä eikä edes maailmankuvaansa, mutta se ei tietenkään tarkoittanut, etteikö hän olisi tarkkaan käsittänyt, mikä meitä ihmisiä vaivaa. Ongelma on, ettemme yllä moraalisiin ihanteisiin – emme edes niihin, jotka olemme itsellemme asettaneet ja joita muilta odotamme.
Kerroin, että me kristityt käytämme tässä yhteydessä käsitettä synti. Kysyin, mitä hän terapeuttina sanoo niille ihmisille, joiden ongelma on tämä, suoraan sanoen, synnintunto ja häpeä eletystä elämästä. Kun löytää itsensä tekemässä asioita, joita tietää vääräksi ja jotka itsekin tuomitsee. ”Olen armahtanut monia”, hän vastasi. Siksihän ihmiset sinne tulevat – sinnekin.
Mutta yksi asia häntä selvästi vaivasi: mistä sen valtuuden armahtamiseen lopulta saa? Itse asiassa se kysymys järkytti hänen sisintään: Miten ja millä perusteella saa armon? Mistä kristityt vetävät sen? Mihin se perustuu? Hyvän olon ammattilaisena hän pystyi vielä käsittämään sen, että itse jakoi lohdutusta muille, mutta siihen hänen mielikuvituksensa ei riittänyt, kuka hänet itsensä armahtaisi. Hän oli sivistynyt ja korkean etiikan omaava ihminen, ja sitä suurempi haava hänelle oli, ettei hän kyennyt itse täyttämään ihanteitaan. Hän olisi todella halunnut tutustua armoon, jolle löytyisi varteenotettava peruste. Kaikkihan ymmärtävät, ettei armo voi tarkoittaa samaa kuin jos sanoisi ”ei se mitään.” Se ei ole armoa, se on piittaamattomuutta.
Vain hänellä, joka teki ihmisen, on valtaa armahtaa ihminen, kun tämä rikkoo tekijän antamia elämänohjeita. Jeesus loukkasi aikansa uskonoppineita osoittamalla tällaista valtaa. Millä oikeudella tämä rakennusmies, galilealainen Joosefin poika jakaa anteeksiantoa, fariseukset ihmettelivät. Jeesus oli tästä kriittisyydestä hyvin tietoinen ja otti sen puheeksi: Kuinka te tuollaista ajattelette? Kumpi on helpompaa, sanoa halvaantuneelle: ’Sinun syntisi annetaan anteeksi’, vai sanoa: ’Nouse, ota vuoteesi ja kävele’? Jeesus luki edelleen heidän ajatuksiaan: no tietysti on helpompaa lupailla syntejä anteeksi, sehän voi olla pelkkää suuruudenhullun ihmisen haihattelua. Ja hän jatkoi: ”Mutta jotta te tietäisitte, että Ihmisen Pojalla on valta antaa maan päällä syntejä anteeksi” – hän puhui nyt halvaantuneelle – ”nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi.” Silloin mies heti nousi, otti vuoteensa ja käveli pois kaikkien nähden.
Musiikkivinkkinä Mozartin Requiemin Tuba Mirum ja Recordare. Requiemin suomenkielisen libreton voi lukea tästä linkistä.
Relevanttia kuunneltavaa on myös Bob Dylanin Saved
Lauantaina 21.12. avaan 21. luukun.
