Olen vuosien varrella saanut paljon palautetta niin somessa kuin emailina Ilkeistä ongelmista, mutta en ole hoksannut tallettaa niitä. Nyt korjaan tilanteen. Koska en ole pyytänyt lupaa nimellä julkaisuun, laitan palautteen anonyymeina tai vain alkukirjaimilla, ellei lähettäjä ole itse käyttänyt nimimerkkiä tai julkaissut sitä omalla nimellään sosiaalisessa mediassa. Kirjaa voi lukea kirjastossa tai sen voi tilata osoitteesta eija-riitta@korhola.fi:
– ”Hei, juuri sain valmiiksi kirjasi, ja täytyy sanoa että yksi inspiroivimmista lukukokemuksista! Itse tykkään tosiasioista, inhorealismista, paranoidista optimismista (by Siilasmaa), jne. Sitä sai kyllä tämän kirjan täydeltä!
Vähän tahtoo usko mennä nykyisiin päätöksentekojärjestelmiin, kun nyt itsellä genrenä jostain ihmeen kumman syystä poliittinen historia, niin sinun kirjasi, kuin hiljan monen muun kirjan lukukokemuksen perusteella. Ehkä siksi olenkin valinnut elämäntavakseni, sosiaalinen erakko kun olen, yksinyrittämisen. Voin suht kivasti määritellä nyky-yhteiskuntaan integroitumiseni, pysyen sopivan kaukana kaikesta ”politiikasta”, ymmärtänet kontekstilaajennoksen em. mainittuun käsitteeseen. Olit missä tahansa yhteisössä osallisena, et voi tavalla tai toisellakaan, siltä välttyä.
Mietin jo moneen otteeseen jonkun palautteen antamista Teille, mutta nyt agenda kirkastui, ja olkoon retorisena kysymyksenä: oletko miettinyt presidentin vaaleihin lähtemistä? Teistä Suomi saisi arvoisensa valtiopäämies/naistasoa olevan arvojohtajan!” – HA
– ”Moi Eija-Riitta,
Jostain syystä tuntuu tärkeältä laittaa sinulle viesti. Näin vaalien alla olen kuunellut politiikka aiheisia kirjoja ja kuuntelin myös sinun kirjasi Ilkeitä ongelmia. Kirjasi oli puhutteleva ja sai miettimään asioita. Paljon varmaan meni asioita myös ohi, koska en ymmärtänyt kaikkea. Oliko se se päästökauppa luku kun olin ihan pihalla mistä puhutaan. Mutta mielenkiintoista se oli silti. 😅
Lapsuuden perheeni oli hyvin yhteiskuntavastainen, meillä politiikkoja haukuttiin niin kuin kaikkia muitakin auktoriteettejä. Sain kasvatuksen jossa sanottiin älä koskaan äänestä, yhteiskunta ei auta jne.
Ehkä siksi löysin kirjastasi paljon lämpöä ja inhimillisyyttä. Poliitikko on ihminen! Mikä oivallus!
Sitä on joutunut tekemään monta asiaa elämässä toisin ettei aina toista lapsuudessa saatuja eväitä ja ajatusmalleja. Olen iloinen että
Kuunnellut kirjojasi ne auttavat näkemään asioita ja ihmisiä toisin silmin. Kiitos.”- T
– ”Kiitos kirjastasi ”ilkeitä ongelmia: tarinoita politiikasta”. Olin vaikuttunut niinkuin aina kun törmään vahvoja moraalisia periaatteita kantavaan poliitikkoon. Elvytyspaketin yhteydessä saatiin taas nähdä että niitä poliitikkoja on harmillisen vähän.
Jaan muutaman ajatuksen mitä kirjasta heräsi:
Tulokulmana asioiden kompleksiuus viehättää myös. Tutkin itse kompleksisia interventioita. Jostain syystä ei aiemmin ole tullut ajatelleeksi että näihin ilmastoasioihin liittyy samat ilmiöt. Mutta toki etenkin kun politiikalla pyritään vaikuttamaan ihmisten käyttäytymiseen niin ollaan usein saman ilmiön äärellä. Mahtava kiteytys ilmiöstä oli mielestäni nassim talebilla https://fooledbyrandomness.com/ForeignAffairs.pdf
Tähän liittyen olen viimeaikana pohtinut hypoteesia että viime vuosikymmeninä tapahtunut vastuun siirto ihmisten hyvinvoinnista läheisiltä ihmisiltä valtiolle on saattanut johtaa siihen että ihmiset eivät enää kanna vastuuta toisistaan. Siihen että ihmiset pitävät ”vapaaehtoisesti” huolta toisistaa liittyy valtavasti positiivisia sosiaalisia ilmiöitä jotka todennäköisesti eo toteudu vastuun ollessa valtiolla. Tästä seuraa yksinäisyyttä, yhteisöllisyys menettää arvonsa, pahoinvointia…
Varsinainen paradoksi olisi ratkaistavana.
Kun puhutaan kompleksisista sosiaalisista ilmiöistä niin usein tuntuu järkevältä myös lähestyä useasta näkökulmasta asioita. Viittasit kirjassa ihmisten pahuuteen ja siittä seuraaviin sosiaalisiin ilmiöihin. Siitä tuli mieleen että oletko lukenut kirjaa hyvän historia? Siinä aika hyvin käydään läpi kuinka paljon huonoa tiedettä ja jopa huijauksia on huonon ihmiskuvan taustalla. Usein viitataa ihmisen raadolliseen luonteeseen joka kontrolloimattomassa olosuhteissa päätyy käyttämään muita ihmisiä hyväkseen. Tämä näköala jota mm steven pinker ajaa ei ehkä ole kuitenkaan niin mustavalkoinen asia.
Viimeisenä kirjasta tuli mieleen martti lutherin kirja sidottu ratkaisuvalta. Se on ehkä lohdullisin kirja jonka olen koskaan lukenut, mikä on outo juttu kun kuitekin aika vanha kirja ja aiheestakaan ei heti arvais. Jossain vaiheessa oli maininta siitä että jumala on antanut ihmiselle valinnanvapauden. Luther argumentoi aika vahvasti sitä vastaan että hengellisessä mielessä olisi ollut näin.
Kiitos vielä kirjasta! Sen luettua tuntuu että ymmärtää taas maailmasta hiukkasen vähemmän mikä on sinänsä hyvä asia. :D” – A
– ”Hei Eija-Riitta, olet saanut fanipojan.
En tiennyt sinusta, ennen kuin luin kesällä kirjasi ilkeitä ongelmia, joka taas innosti hankkimaan toisenkin kirjasi kuolemaa nopeampi. (Olen 1990 syntynyt mies ja poliittinen mielenkiintoni heräsi vasta pari vuotta sitten, millä on varmasti osuutta asiaan..)
Olen sen verran vaikuttunut sinusta persoonana, että haluan välittää kiitokseni ja nostaa esille muutamia pieniä kehuja lukuisista hienoista asioista ja ajatuksista, joita kirjasi herätti.
– ”Hei
Kuuntelin juuri loppuun kirjasi Ilkeitä ongelmia – Tarinoita politiikasta. KIITOS kirjasta! Oli asioita avaava kuuntelukokemus.
On suorastaan hätkähdyttävää miten näitä isoja asioita, ilmastoasiat ja energiapolitiikka, hoidetaan ja miten niistä uutisoidaan. Pitkään on tuntunut, että halutaanko näihin paneutua ratkaisukeskeisesti vai tehdäänkö niillä politiikkaa jonkin tahon ehdoilla.
Se minulle avautui myös, että ympäristöliikkeet eivät ole ympäristön asialla (eivät ainakaan kaikki) vaan omalla asiallaan ja omien ideologioiden perässä. Näyttää siltä, että tämän ajan vihreä ideologia on sumutusta. Tiedetään, että toisin pitäisi tehdä, mutta oikein tekemällä et saa kannatusta itsellesi. Me kuluttajat olemme näissä isoissa asioissa vailla kuluttajansuojaa 🙂
Olen monelle antanut suosituksen kuunnella tai lukea kirjasi. Se pitäisi saada avautumaan tämän päivän päättäjille. Nyt olemme laput silmillä menossa yhden totuuden viitoittamalla tiellä. Eurooppa hyödyntää Suomea hyväntahtoisena hölmönä ja maailma hyödyntää eurooppaa samalla tavalla.
Sinua ja sinunlaisia asiantuntijoita, rohkeita ja rehellisiä, tarvitaan nyt.
Sait minusta yhden blogikirjoitustesi seuraajan :-)” – MT
– ”Hyvä ystävä
Luin uudestaan, vähemmällä kiireellä, kirjaasi ’Ilkeitä ongelmia’ ja erityisesti senjotenkin ilahduttavinta lyhyttä jaksoa Jeesuksen poliittisesta kannasta. En varmaan ole maininnut, mutta ehkä läheisin viulukonsertto itselleni on Mendehlssonin E-molli -konserttosen Andante -osan sanotaan olleen esikuvana Webberin/Ricen musikaalin numeroon”I don’t know how to love him’, jota siis laulaa Magdalan Maria ’He scares me so’, indeed
Mutta Jeesuksen astuminen tämän maailman rajoihin on kiehtonut myös mm Oiva – jota kutsuttiin nimellä Lippi – Paloheimoa:
”Kristus ja kristitty
Jeesus Kristus, poika Herran,
kulki metsätietä kerranhymyhuulin, avojaloin- linnunpoika kämmenellään.Siitä kulki kristittykinmustissansa, ilmein mykin,paheksuvin mielialoin- seudun synnit sydämellään.Kohtasivat ohi astuissaantuntematta toistaan kumpikaan.”[Pan kuuntelee virttä – kokoelmasta, v. 1947]Nuo kaksi miestä, Jeesuksen ja Lippi Paloheimon, olisin todella halunnut tuntea.” – nimimerkki Olavi
– ”Kiitos!
Luin juuri viimeisimmän kirjasi Ilkeitä ongelmia, ja olen vieläkin ihmeissäni siitä, miten joillakin ihmisillä on tuollainen kyky sanoittaa ja tiivistää oma tieto ja ymmärrys asioista niin, että tavallinen kukatahansa voi saada omaan ajatteluunsa ja maailmaansa uusia näkökulmia, laajentaa maailmankuvaansa , tuulettaa päätänsä!
Vaikutuin jo luettuani edellisen kirjasi Kuolemaa nopeampi.
On harmillista, että pitkän poliittisen urasi aikana lahjakkuutesi on jäänyt vaille ansaitsemaasi huomiota ja arvostusta- syitä voi vain arvailla.
Toivon Sinulle voimia, terveyttä, iloa ja rakkautta elämääsi
Jään odottamaan seuraavaa kirjaasi
Lämpimin ajatuksin”, – RM
– ”Hei,
luin vapun tienoilla kirjasi ja nyt runsaan kuukauden hautomisen jälkeen tuntui sopivalta arvioida sitä vähän. Nykymaailmassa minunkin on ensin tärkeää esittäytyä sen verran, että mielestäni kasvihuonekaasujen päästöt on saatava tasapainoon. Mutta kun siihen pääsyä miettii oman järkensä ja tietojensa perusteella, ajautuu omituiseen tilanteeseen. Kaikenlaista sekoilua seuraa: Eräs ystäväni on löytänyt harrastuksen tuulivoiman tuotannon seuraamisesta. Kun jokin aika sitten tuotanto oli negatiivinen, sain siitä häneltä hälytyksen. Pari päivää sen jälkeen änkesi myös puhelimeni syötteeseen asiasta nettikeskustelu, jossa ei ollut paljon järkeä. Ystäväni on myös jo vuosia seurannut Saksan energiantuotantoa. Professori Sanna Syri kirjoittikin Hesarin lauantain yleisönosastossa sen seuraamisen olevan mielenkiintoista. Eräs toinen ystäväni on tehnyt jo kuukausia töitä häneltä tilattuun esitelmään tuulivoiman terveyshaitoista. Valmisteluaikaa tuli lisää koronaviruksen takia. Aivan kuten kirjassasi toteat, tämä on eräänlainen uskonto eikä tunnu olevan olemassa ns. kolmatta tietä. Järkevinä pitämäni ihmiset ryhtyvät kuvaamiini puuhiin ikään kuin voittaisivat sillä jotain, että jonain aamuna tuulivoimaa ei ole.
Kirjasi lukeminen oli mielenkiintoista ja jollain kummallisella tavalla rauhoittavaa. Pidän teosta erittäin ansiokkaana ja myös rohkeana kannanottona. Jos jotain rakentavassa mielessä negatiivista pitää sanoa, niin olisit ehkä voinut kirjoittaa hieman vähemmän demagogisesti. (Äidinkielenopettajani arvio eräästä lukioaineestani). Kirjassa on poliitikon tekstille ominaisia piirteitä ja olettaisin joidenkin arvostelijoiden takertuvan siihen. Toisaalta täytyy ihmetellä, etten ole missään nähnyt kirjasi arvostelua. Ihan kuin se haluttaisiin vaieta kuoliaaksi. Eräs syy saattaisi olla se, että kirjan sisältö on liian rankkaa luettavaa ’ilmastouskovaisille’ ja Brysselin politiikan teko on toinen arka aihe.
Oli hyödyllistä lukea, ettei IPCC:n keräämissä raporteissa esiinny kovin raflaavia asioita, mutta julkilausumissa sitäkin enemmän. Pelkällä otsikolla saadaan paljon aikaan. Vähän aikaa sitten Sunnuntai-Hesarissa Antti Herlin toi otsikon mukaan esille ilmastonmuutosasiat. Varmaan tekikin niin, mutta pääpaino taisi kuitenkin olla siinä, että olemme taloudellisesti menossa kohti katastrofia ja on vaikea nähdä miten se vältettäisiin. Olen osittain työelämässä eräässä insinööritoimistossa ja huonolta näyttää. Lomautukset ovat päällä, irtisanomisia tulee melko varmasti ja sitten kertautuvia vaikutuksia. En luota siihen, että hallituksemme olisi tässä ajan tasalla. Heilläkin on käsissään ilkeä ongelma eikä siihen osata suhtautua oikein. On helpompaa antaa julkilausuma, että kunnat eivät saisi lomauttaa. Li Andersson taisi olla jopa pöyristynyt asiasta. Ilmastonmuutos on myös syypää kaikkeen mahdolliseen. Taisit kirjoittaa siitäkin ja se tuli mieleen, kun juuri tulleessa Suomen Luonto -lehdessä pohdittiin sen negatiivista vaikutusta apolloperhoseen. Apollo voi kyllä paljon paremmin Gotlannissa, missä on vähän lämpimämpää kuin meillä. Miksi minun pitää noin joka toisessa artikkelissa ja TV-ohjelmassa törmätä ilmastonmuutokseen riippumatta siitä, mitä artikkelit käsittelevät?
Ajattelin käsitellä vähän mallinnusta, koska tiedän siitä jonkin verran. Olen itse tehnyt tietokonemalleja satoja tuhansia ohjelmarivejä. Vielä käytössä olevassa koodissa on noin 150 000 riviä, joista olen kirjoittanut suuren osan. Tietokonemallit koostuvat 1) syöttötietojen antamis- ja tulosten käsittelyosista, 2) fysikaalisista perusyhtälöistä ja niiden ratkaisusta sekä 3) ’malleista’. Viimeksi mainitut perustuvat kokeisiin, arvauksiin ja sovituksiin datan kanssa. Julkisuudessa kerrotaan ilmastomallien perustuvan fysiikkaan, esimerkkinä voiman ja kiihtyvyyden yhteys F=ma. Fysiikan ja siihen liittyvien ratkaisualgoritmien osuus kokonaisuudesta on simulointiohjelmissa tyypillisesti alle 10% ohjelman pituudesta. Muistan jonkin ilmastomallin pituudeksi 4 miljoonaa riviä. Siitä ns. täsmällisen fysiikan ja sen ratkaisemisen osuus voisi olla korkeintaan 100-200 000 riviä. Loput ovat kuvausta esimerkiksi siitä miten noki tai aerosolit ja lukemattomat ilmakehään liittyvät yksityiskohdat käyttäytyvät. Monimutkainen asia on reunaehdot eli miten eri prosessit liittyvät toisiinsa. Näihin kaikkiin pyritään kasaamaan paras mahdollinen tieto, mutta ei voida väittää, että sitä olisi vielä riittävästi maapallon ilmaston simulointiin tai että kyseessä on F=ma -tyyppinen täsmällisesti tunnettu asia.
Julkisuudessa kuitenkin esiintyy väitteitä, että ilmastomallit ovat eksaktia tiedettä, mikä ei pidä paikkaansa. Tuntevatko näiden väitteiden esittäjät ilmastomalleja tai edes mallinnuksen periaatteita? Mitä vähemmän tietää, sitä kovemmalla äänellä puhutaan. En tunne itsekään ilmastomalleja, mutta ne ovat monimutkaisempia kuin sään ennustaminen. Säätä ennustettaessa ratkaistaan osittaisdifferentiaaliyhtälöitä, joissa muuttujina ovat paine, lämpötila, nopeus ja kosteus. Lisäksi ratkaistaan outoa suuretta, turbulenssin kineettistä energiaa. Osittaisdifferentiaaliyhtälöt ovat sitä ns. perusfysiikkaa, mutta ne sisältävät tuntemattomia lähdetermejä ja reunaehtoja. Tarvitaan siis malleja esimerkiksi sille miten Helsinki, metsä, Saimaa jne vaikuttavat ilman virtaukseen. Näissä kyseessä on reunaehto laskenta-alueen alareunalle, maan pinnalle. Kaikkein huimin saavutus mielestäni on se, miten lasketuista suureista osataan nykyisin päätellä sataako vai ei, onko hallaa vai sumua. Mutta se ei ole samanlaista eksaktia tietoa kuin perustana olevat osittaisdifferentiaaliyhtälöt.
Ilmastomalleilla on vielä pitkä matka sään ennustamisen tarkkuuteen. Parhaassa tapauksessa säätä voidaan ennustaa parin viikon päähän. On vaikea sanoa onko lähitulevaisuudessa mahdollista ennustaa ilmastoa Grönlannin asuttamisen ajoista tähän päivään asti. Mallien virittäminen siten, että seurataan muutaman kymmenen vuoden ajanjaksoa on oikeastaan turhaa touhua. Mielestäni järkevämpää olisi yrittää saada tärkeimmät perusilmiöt kvalitatiivisesti kasaan siten, että saadaan jonkinlainen yhtäpitävyys keskiajan lämpöjaksolle, pienelle jääkaudelle ja viimeisen kahden sadan vuoden aikana tapahtuneelle lämpenemiselle. Sitten tarkennettaisiin osamalleja. Nyt on tehty päinvastoin. Professorit Ruottu ja Sarkomaa julkaisivat viime vuonna oman teoriansa, joka minun pitäisi lukea seuraavaksi. Heidän esityksessään maapalloa tarkastellaan termodynaamisena systeeminä. En tällä hetkellä ymmärrä mitä se tässä yhteydessä tarkoittaa.
Taisin tehdä tätä kirjoittaessani vähän samaa kuin alussa mainitsemani ystäväni. Ja vaikka minua on oikeastaan pienestä pitäen ahdistanut savun tupruttaminen ja valtavien automassojen näkeminen, tälläkin kirjoituksella uskon jo tulevani luokitelluksi ilmastonmuutoksen kieltäjiin tai mikä se termi nyt on. Ilmeisesti mielenlaatuni sopii tutkittavaksi, koska olen jostain lukenut, että ilmastoepäilijöitä koskevaa tutkimusta tehdään. Toivon ja rohkaisen kuitenkin sinua jatkamaan asioiden esittämistä valitsemallasi tiellä. (Onkohan tämä oikea ilmaus)? Vastatuulta tulee varmasti, mutta joskus myötäistäkin. Ja nehän ovat parempia asioita kuin ei tuulta ollenkaan.” – TS
– ”Olen itse ehtinyt lukea kirjaasi nyt muutaman 10 sivun verran. Tuttua tekstiä, ihan kuin saisi janoonsa raikasta vettä. Tavallisesti poliitikkojen kirjat tuntuvat siltä, että joku lapioisi hiekkaa aivoihin.” -MV
– ”Olen viime päivinä kärsinyt lisääntyvästä pessimismistä. Ei johdu ensisijaisesti koronaviruksen käsittelystä, jossa normaalia matemaattista logiikkaa vältetään, vaan median tilasta. Olen nimittäin lukenut Eija-Riitta Korholan uusimman kirjan Ilkeitä ongelmia, joka on loistava selostus ilmastotilanteesta, ilmastotutkimuksesta ja sen ympärillä olevasta poliittis-taloudellisesta pelistä. Se on niin hyvä, että uskonnolliset tahot Hesarissa, Hbl:ssä jne. ovat pakotettuja tukahduttamaan sen kokonaan. Siksi se ei ole saanut maassamme yhtään arvostelua, lukuun ottamatta Ilta-Sanomien ennakkoartikkelia. Siinä on erittäin vaikea väittää mitään vastaan ja se on erittäin hyvin kirjoitettu. Hän on seurannut ilmastoasioita yli kaksi vuosikymmentä, väitellyt siitä ja työskennellyt poliitikkona. Joten hänellä on vankka tausta ja hän saippuoi helposti kaikki nämä ”tiedetoimittajat” 97 prosenteillaan ja ennätyksellisillä lämpö- ja metsäpaloillaan.
Hiljaisuus on tehnyt minut sairaaksi, koska tämän liikkeen massiivisuus tulee niin ilmeiseksi ja mahdollisuudet päästä siihen ovat niin mikroskooppisia. Totalitarismin dynamiikkaa.
Lue ja suosittele. Voit aina tehdä sen.” -S
– Timo Vihavaisen blogista Kerettiläinen pietistien piireissä
”Korhola ei ole näissä asioissa huijattavissa, sillä hän on joutunut koko poliittisen uransa ajan taistelemaan löysän ajattelun ja tuhoisan laumasieluisuuden tuottamia tuulimyllyjä vastaan, aivan kirjaimellisesti.”—
Korhola on tehnyt paljon töitä politiikassa juuri ympäristöasioissa ja saanut kokea tuon miljöön erityisluonteen. Onhan siellä miellyttävääkin seuraa, mutta yleisesti ottaen siellä kukoistavat härski taktikointi, älyllinen epärehellisyys, laumasieluisuus ja muut synnit. Kristitylle ja filosofille oppikurssi on ilmeisesti ollut sangen valaiseva.
Poliitikkojen ongelma on hyvin usein se, että he ovat jääneet taktiikan orjiksi, eivätkä enää edes näe strategisia kysymyksiä, siis metsää puilta. Käytännössä tämä tarkoittaa usein sitä, että kun on ripustauduttu joihinkin dogmeihin, päätöksiin ja asenteisiin, on samalla heitetty aivot narikkaan ja lopetettu kriittinen ajattelu niiden suhteen.
Tuloksena on sitten usein ollut jotakin aivan muuta kuin puolueen uskontunnustuksessa itse asiassa julistetaan haluttavan. Hiilidioksidista huolestuneet ovat joskus päättäneet, että asiaa ei ainakaan sovi hoitaa sillä tavalla, joka on kaikkien helpoin ja ilmeisin eli ydinvoimaa rakentamalla. —
Platon aikoinaan sanoi, että kuninkaan pitäisi ryhtyä filosofiksi, elleivät filosofit voi ryhtyä kuninkaiksi. Eija-Riitta Korhola on hyvä esimerkki siitä, mitä tämä periaate voisi nykymaailmassa parhaillaan merkitä.
Korholan viiltävä logiikka ei sääli pyhiä lehmiä enempää ilmastouskonnon, maahanmuuton, kuin feminisminkään piirissä. Hän ei vetoa erilaisiin anti-intellekutelleihin eikä niitä myöskään liehittele. Hän on sen lajin poliitikko, joita tarvittaisiin enemmän. Tämä kirja kannattaa lukea..” Timo Vihavainen
