Jess! Hyviä uutisia. Koko kevät on puhuttu ilmastopolitiikkaa, ja nyt alkaa tapahtua.
Kohta Olkiluoto kolmonen jauhaa sähköä, ja tuolta yhdeltä vaivaiselta pikku saarelta tulee kolmannes Suomen sähköstä, ja samalla saarella hallitaan myös polttoaineen loppusijoitus. Me olemme hyviä täällä pohjan perukoilla.
Se on Suomen suurin yksittäinen ilmastoteko. Päästötöntä energiaa ja ilmanlaadultaan puhdasta. Ei mitään syöttötariffein tuettua nappikauppaa, jossa varavoima nollaa saavutettua ilmastohyötyä, niin kuin tuulivoimassa on valitettavan usein käynyt, ja josta energiantuotannon päästöjään kasvattanut Saksa on tullut tunnetuksi.
Mutta kyllä sitä vastustettiin! Tiedätte ketkä.
Hei, otetaan toinen hyvä uutinen. Metsä-Group kaavailee maailman edistyksellisintä sellutehdasta Kemiin. Vanha tehdas korvattaisiin kokonaan uudella. Lähes 3000 ihmistä pohjoisessa saisi töitä. Logistiikka olisi kunnossa. Kasvunäkymät avautuisivat monenlaisille biotuotteille ja tulevaisuuden puutuotteiden hautomoille.
Mutta sitä vastustetaan! Tiedätte ketkä. Ne jotka eivät näe metsää puulta.
Tuo vanha suomalainen sanonta yritti vihjata, että kokonaisuus ja iso kuva kannattaisi ottaa huomioon.
Toivottavasti tämä panee mietteliääksi ne, jotka luulivat, että vihreällä politiikalla pelastetaan ilmasto. Juuri sitä sillä poliitikalla ei tehdä. Sillä poseerataan, moralisoidaan ja hyvesignaloidaan, mutta jos ehdotat tehokkaita teknologiaan perustuvia keinoja päästöjen leikkaamiseksi, pilaat moraalileikin. Ei tämä niin helppoa saa olla.
Sanotaan se sitten cityvihreän kielellä. Sama kuin tuhannet dieselbussit vaihdettaisiin tuhansiin kaasu- tai sähköbusseihin. Ja jostain syystä ei vain saisi.
Kuten ympäristönsuojelun emeritusprofessori Pekka Kauppi toi esiin, hanke tietää parempaa ilmastopolitiikkaa. Uudet tehtaat tuottaisivat valtakunnan verkkoon uusiutuvaa sähköä arviolta kaksi kertaa enemmän kuin Imatrankoski, jossa toimii maamme suurin vesivoimalaitos. Tehtaiden tuotteet auttavat korvaamaan muovia ja muita valmisteita, joiden tekemiseen tarvitaan fossiilisia energiavaroja. Uusien tehtaiden modernit tuotteet ottavat maailmanmarkkinoilla tilaa vanhanaikaiselta ja saastuttavalta tuotannolta. Puun alkuperä voidaan tietää ja varmistaa kestävästi käytetyksi.
Vihreiden eduskuntaryhmän puheenjohtaja Krista Mikkonen totesi yksikantaan, että “hakkuiden lisääminen ei ole kestävää – ei luonnon monimuotoisuuden eikä ilmaston näkökulmasta.” Mikkosen mukaan “metsäteollisuudella ei ole erioikeutta olla välittämättä ilmastonmuutoksen torjunnasta”.
Tämä oli ehkä kaikkein röyhkeintä.
Mikkosen näkemys on erikoinen siinä valossa, että juuri metsäteollisuus on ollut ilmastotalkoissa yksi parhaista ja esimerkiksi energiatehokkaan, ilmastoystävällisen kaukolämmön mahdollistajana kylmässä Suomessa tehnyt merkittäviä ilmastotekoja jo vuosikymmeniä. Uusien investointien myötä se yhä vain vähentää ympäristöön kohdistuvia vaikutuksia. Samoin kestävässä, ympäristöjärjestöjen näkemysten mukaan sertifioidussa metsänhoidossa metsäteollisuus on ollut keskeinen veturi.
Tätä on kun vihreä populismi törmää todellisuuteen. Köyhyystutkijan pian johtama puolue venkoilee puhtaita työpaikkoja vastaan, koska se ei sovi tanssiaskeleisiin.
Tämän vuoksi olen itse ajanut sellaista ilmastopolitiikkaa, joka ei juuttuisi yksittäisen maan päästöihin vaan jonka pohjana olisivat päästöt tuotantotonnia kohti. Vain puhtaimman tuotannon suosimisella olisi globaalia merkitystä, ei sillä missä päästöjen leikkaus tapahtuu. Jos Suomi tekee maailman puhtainta terästä ja maailman puhtainta sellua, se tekee juuri niin kuin pitääkin, ja siitä ei pitäisi syytellä.
Iloista ja aurinkoista Vappua!
