Poliitikon tärkein vastuu on ajatella lahjomattoman vapaasti.
Nuorena filosofianopiskelijana väheksyin poliitikon ammattia syistä, jotka olin omaksunut yleisenä mielipiteenä kyseenalaistamatta. Heitähän pidetään selkärangattomina, ameebamaisina otuksina. He ovat keskittyneet miellyttämään mahdollisimman useita samaan aikaan, ja tämä tekee heistä kieroja kuin korkkiruuvit. Ketään he eivät uskalla ärsyttää. He alkavat hyperventiloida, kun kuulevat uhkauksen, että putoat seuraavissa vaaleissa, en äänestä sinua. Koska he eivät uskalla ottaa riskiä tulla hylätyksi, he hakevat mielipiteensä kultaiselta keskitieltä. Heidät voi kaikki ostaa puolelleen, kun vetää oikeista naruista.
Eihän se noin mene! Nykyään ajattelen, että juuri poliitikko voisi olla tuon kuvauksen täydellinen vastakohta, ehkä enemmän kuin kukaan muu. Juuri hänellä on siihen varaa. Tai pitäisi olla.
Kansahan hänet on tehtäviinsä äänestänyt, palkannut ajattelemaan vapaasti ja lahjomattomasti. Poliitikon ei pitäisi olla velassa mihinkään suuntaan, eikä kumarrella ketään koska kansa maksaa hänelle juuri riippumattomuudesta. Olennaisin tehtävä on säilyttää luotettavuus lahjomattomana ihmisenä.
Törmään tähän vapauteen jatkuvasti. Kun tapaan minkä tahansa firman tai järjestön edustajia, huomaan, että heillä on useimmiten kädet sidotut tavalla tai toisella. Se on ymmärrettävää enkä sitä moiti, totean vain. Ei kehy-järjestön työntekijä voi oikeastaan tulla johtopäätökseen, että avusta ei ole hyötyä. Ei papilla ole varaa todeta, että Jumalaa ei taidakaan olla. Ei vapaa-ajattelijoiden sihteeri saa havahtua, että Hänhän on sittenkin. Ei tuulivoimalobbarin sovi pettyä tuulivoiman surkeaan tehoon eikä ydinvoimalobbarin menettää luottamusta turvajärjestelmiin. Edes normaalia rehellisyyttä ei voi aina harjoittaa ammatillisten rajoitteiden vuoksi: jos paperiteollisuuden edustaja lausuisi julki, kuinka järkyttävän kalliiksi seuraava direktiivi heille tulee, hän aiheuttaisi rehellisyydellään kurssisyöksyn.
Sen sijaan poliitikon tulisi kyetä sanomaan kaikki se, minkä hän havaitsee ja mikä vetoaa hänen oikeustajuunsa ja omaantuntoonsa. Silläkin uhalla, että uutisista ei pidetä.
Liian monella on mielikuva poliitikosta eräänlaisena huorana, jolla ei ole varsinaisesti omaa poliittista rakkauselämää vaan joka on rahalla ostettavissa minkä vain aatteen palvelukseen. Miksiköhän?
En näet voisi kuvitella summaa, jolla vakaumukseni olisi kaupan.
Yksi tärkeä osa poliitikon vastuuta on, että hänen pitää voida muuttaa mieltään uusien argumenttien tullessa vastaan. ”When the facts change, I change my mind. What do you do, Sir”, perusteli talousguru Keyneskin oikeuttaan tulla uusiin johtopäätöksiin.
On olennaisen tärkeää kyetä erottamaan arvot ja mielipiteet. Poliitikko ei voi vaihtaa arvojaan menettämättä uskottavuuttaan, mutta mielipiteitä hänen pitääkin kyetä muuttamaan. Se ei ole takin kääntämistä, vaan hereillä oloa muuttuvassa maailmassa. Nimenomaan arvoistaan kiinnipitäminen voi edellyttää kykyä päivittää käsitystä hyvästä yhteiskunnasta. Keinot ovat vaihtotavaraa, arvot ei.
Kokoomus on mielestäni kiinnostava puolue ja parasta siinä on sen kannattajakunta. Nimenomaan sitä en vaihtaisi vaikka puoluetta tuulettaisin railakkaastikin. Arvokkaaseen perintöömme kuuluu maininta, että olemme arvopuolue. Itse ajattelen, että sen sanonnan tulisi myös näkyä paremmin. Arvojen tulisi johtaa etenkin silloin, kun tulevaisuuden edessä on verho, ja faktoja puuttuu.
Kokosin kotisivuilleni listan blogeja, joiden yhteydessä olen ottanut arvot vakavasti ja harjoittanut vapaan ja lahjomattoman poliitikon virkaa. Jopa niin vapaan, että katsoin parhaaksi erota Kokoomuksen varapuheenjohtajan asemasta, jotta voisin arvostella huonoa poliittista päätöstä politiikan pöytätapoja rikkomatta. Suosittelen lukemaan ja tutustumaan.
Minulle nimittäin kävi myöhemmin niin, että havahduin. Kun sain lapsia, tajusin että on yksinkertaisesti älytöntä halveksia politiikkaa ja poliitikkoja. Joku siellä kuitenkin on ja tekee päätöksiä, ja mitä myrkyttyneenpi on ilmapiiri, sitä toksisempia ovat poliitikot – ja yhteinen elämämme.
Ps. Tervetuloa kaikki tänään Yrjönpäivänä 23.4. Korjaamon vintille illalla kello 19. On oksennuspussinäyttely, on Kirjan ja Ruusun päivä, on ystäviä, runoja ja musiikkia. Raksu Lignell haastattelee minua kirjastani ja sitä voi sieltä myös ostaa. Kerron lisää siitä miksi lähden vielä eurokierrokselle. Ja tietenkin: käymme läpi mahtavia sloganeita, joita yleisöltä tuli kukkurakaupalla.
