Sähköä on liikaa mutta ei tarpeeksi. Siitä on ylituotantoa mutta meitä uhkaavat sähkökatkokset. Se on liian halpaa mutta samalla niin kallista, että Euroopassa puhutaan jo energiaköyhyydestä. Siihen ei kannata sijoittaa ja silti jotkut tulevat sähköllä miljonääreiksi.
Syy on poliitikkojen, ei sähkön.
Fingridin tämänpäiväisessä tiedotteessa se sanotaan hyvin kohteliaasti, jopa niin kohteliaasti, että yksinkertaisimmat poliitikot eivät ehkä edes ymmärrä syy-yhteyttä. Mutta kannattaa lukea myös liitteet: keskustelupaperi ja taustapaperi. Niistä selviää paljon.
Me olemme sallineet tilanteen, jossa yhteiskunnan tukema sähköntuotantomuoto kannibalisoi kilpailevia sähköntuotantomuotoja, joista tämä tuettu on kuitenkin riippuvainen. Niin syntyy yhtäaikainen ylitarjonnan ja pulan kierre. Itseään korjaavan markkinamekanismin tilalle on tullut poliittisesti luotu keskusjohtoinen systeemi, joka ontuu pahasti ja aiheuttaa vaaran huoltovarmuudelle. Kun tukemisen tielle lähdettiin, siitä seuraa että kaikkea pitäisi tukea. Ei ihme, että sähkön hinnat laskevat, mutta kalliilla hinnalla.
Seurauksena hyvää ja toimivaa sähköntuotantoa on jouduttu sulkemaan. Suomessa säätökykyisen lauhdesähkön tuotantokapasiteetti on romahtanut ja Ruotsissa on tehty päätöksiä ydinvoimalaitosten ennenaikaisista sulkemisista. Jopa tehokkuudesta kiitetty yhdistetty sähkön- ja lämmöntuotanto on joutunut häviäjän asemaan. Kukaan ei enää uskalla investoida muuhun kuin keinotekoisesti tuettuun tuotantoon.
Eniten minua ärsyttää se, että markkinat sekoittaneet poliitikot puhuvat aivan kuin tilanne johtuisi markkinoista. He säälittelevät, ettei esimerkiksi ydinvoimaan satsaaminen ole enää kannattavaa ja että se on eilispäivän energiamuoto, mutta heiltä jää mainitsematta, että syy on heissä itsessään: kun eilispäivän tuulivoimaa tuetaan miljardikaupalla, mitä muuta voi odottaakaan?
Fingridin mukaan pohjoismainen sähköjärjestelmä on kovaa vauhtia menossa tilanteeseen, jossa sähköä on keskimäärin riittävästi tai jopa liikaakin, mutta kansalaiset ja teollisuus eivät saa sähköä silloin, kun ne sitä tarvitsevat. Sähkön toimitusvarmuus on vaarassa.
Sähkön varastointia pidetään yhtenä ratkaisuna, mutta näiden teknologoiden kehittämisessä ei ole vielä nähty saavutuksia. Kun olin viime viikolla Kiinassa, opin että Wuhanin yliopistossa on otettu edistysaskeleita nestemäisen vedyn kanssa. Nestemäiseen muotoon siirrettyä vetyä on helppo siirtää ja palauttaa takaisin alkuperäiseen muotoonsa. Se kuulosti innostavalta ja lupaavalta, mutta nopean aikavälin ratkaisuiksi siitäkään ei ole.
Tilanne ei voi jatkua, muuten voimme todeta, että poliitikot aiheuttavat kansalaisille huoltovarmuusvaaraa. Siksi ensiapu voi olla vain se, että keinotekoiset tuet ajetaan mahdollisimman pian alas, jotta markkinat tervehtyisivät.
