Ilta-Sanomien Mika Koskinen sanoi tänään aika nasevasti, että Suomessa ei ole enää vähään aikaan ollut toimivia sähkömarkkinoita, koska poliitikot sössivät ne.
Näihän se meni. Kokoomuksen varapuheenjohtajana olin hallitusneuvottelija keväällä 2007, ja otin yhteen Pekkarisen ja vihreiden kanssa, jotka vaativat tuulivoimalle syöttötariffeja. Onnistuimme kokoomusvoimin tyrmäämään idean tuossa vaiheessa, mutta keväällä 2010 Katainen esikuntineen taipui tukiin. Heti seuraavana päivänä ilmoitin jättäväni Kokoomuksen varapuheenjohtajuuden, koska katsoin, etten puoluejohtoon kuuluvana voi arvostella hallituksen päätöstä niin paljon kuin se ansaitsee.
Sitä en arvannut, että politiikassa ei ole mitään korjausnappulaa. Puolueen päätösten moittiminen on anteeksiantamatonta omaan telttaan kuseskelua. Siihen syyllistynyt politiikko ei saa ymmärrystä silloinkaan, kun päätös on usealla taholla todettu virheeksi.
Asiapolitikoinnin tällainen tekee aika toivottomaksi.
On siis kohtuullista, että virheratkaisuja uskalletaan kritisoida edes nyt, ja edes toimittajapiireissä. Siitä on kuitenkin vielä pitkä matka asian korjaamiseen.
Mutta jospa edes koitetaan. Jos Sipilän hallitus ei kykene lunastamaan herättämiään lupauksia tuulitukien järkevöittämisestä, yritetäänkö sitten kuluttajalähtöisesti? Voitaisiinko se, joka julistaa rakastavansa tuulivoimaa, panna rakkauden testiin?
Fingridin voimajärjestelmän tilakuva kertoo reaaliaikaisen tilanteen Suomen sähköjärjestelmästä. Juuri nyt sähkönkulutus Suomessa on runsaat 15 000 MW, nettotuonti runsaat 4200 MW ja tuulivoimateho noin 160 MW. Se on vaivaiset 16% asennetusta tuulivoimatehosta, jotaa nykyään on noin 1000 MW.
Facebookin Uusi energiapolitiikka -ryhmässä tuulivoimaihmiset ovat tänään myöntäneet, ettei tuulivoima ole parhaimmillaan pakkasilla. Yleensähän kesäaikaan samat ihmiset propagoivat, että ”tuuleehan sitä pakkasellakin, ja nykyään, kun on paljon tuulivoimatehoa, aina jossain tuulee”.
Kun tuulivoimatehoa puuttuu 840 MW maksimista, joudutaan tuomaan niin sanottua reilun kaupan sähköä Venäjältä.
Sähkön hinta on ollut tänään iltapäivällä 100 EUR/MWh:n tasolla. Mieleeni tulee ilkeä idea, että tuulivoimatuottajat, jotka tämän vuoden alusta saavat takuuhinnan 83,5 EUR/MWh, voitaisiin velvoittaa maksamaan tukensa takaisin jokaiselta MWh:lta, jonka sähkön hinta on vähintään 83,5 EUR/MWh. Mitä iloa suomalaisille on tuollaisesta sekundasähköstä, joka ajaa vain silloin kun markkinahinta on 30 EUR/MWh:n tasolla, ja jokaisesta MWh:sta joudutaan maksamaan tuulivoimayhtiölle noin 50 EUR/MWh tukea?
Ja sitten kun tuulisähköä ihan oikeasti tarvitaan huippukulutus- ja huippuhintatilanteessa, tuulivoima ei ajakaan. Se toimii ja lypsää omistajilleen veronmaksajilta rahaa silloin, kun sitä ei tarvita. Silloin kun sitä tarvittaisiin ja kun olisi takaisinmaksun aika omistajilta veronmaksajille, tuulivoima ei toimi eikä maksa mitään takaisin.
Toinen ilkeä idea: ne kuluttajat, jotka varta vasten haluavat ostaa korvamerkittyä tuulisähköä, saisivat olla kovilla pakkasillakin tuulivoiman varassa. Jos tuulisähköä ei tule, he voisivat joko päättää palella tai maksaa kunnon korvausta muiden sähköntuotantomuotojen omistajille. Korvaus kerättäisiin tuulivoimasähköasiakkailta vuoden mittaan ja rahastoitaisiin odottamaan näitä huippupakkastilanteita, kun tuulivoimalat seisovat. Vain tällä tavoin tämän kalliin ideologisen harrastuksen hinta tulisi läpinäkyväksi.
En puhuisi tästä, ellei kyseessä olisi miljardiluokan farssi, johon syydetään verovaroja huolettomasti. Tuulivoimaintoilusta tuli vakava uhka Suomen huoltovarmuudelle, ja juuri tähän hallituksen velvollisuus olisi puuttua.
