Rakkaat tukitiimiläiset
Suuri kiitos kaikesta siitä tuesta, jota olen kevään aikana teiltä saanut. En voi koskaan sitä määrää hyvittää. Jotkut teistä ovat uurastaneet voimiaan säästämättä, ja se on tehnyt suuren vaikutuksen. Teidän takianne olisin halunnut voittaa.
Pidän tulosta todella hyvänä siihen nähden, että lähdin niin myöhään vaaleihin. Se oli saalis joka saatiin muutamien ihmisten jalkatyöllä ja twiittaamalla ja bloggaamalla. Minulla oli pieni tiimi ja hyvin pieni budjetti, eikä kampanjapäällikköä ollut enää helppo löytää. Ainoan varsinaisen vaalimainokseni tein lauantain Hesariin. En ole murheellinen omasta puolestani. Enemmän ajattelin, että on oikein olla tarjolla, koska Suomella on vaikeat ajat. Sitä saattaisin katua, etten uhrautunut mukaan talkoisiin. Oli isänmaallista yrittää. Nyt näyttää siltä, että minua säästetään poliitikon murheilta, joita olin valmis kantamaan.
Moni on jo antanut palautetta että minun olisi pitänyt olla ehdolla Uudellamaalla, jossa on voimakas kannattajakuntani. Näin saattaa olla, mutta sitä ei kannata nyt pohtia.
Eilinen oli hieno päivä. Menin itse äänestämään kotikuntaani Raaseporiin ja pääsin pitkästä aikaa torpalleni. Sinivuokot ja valkovuokot loistivat, ja nautin luonnosta. Sitten menin Tuomasmessuun, jossa tyttäreni lauloi upeasti. Yhteislaulu Siunaa Suomen maa toi kyyneleet silmiin: On ainoa toivomme sinussa Luojamme, siunaa Suomen maa. Olet kylmässämme kyntänyt, uudelleen sisintämme kääntänyt. Katso meihin, kylvä sanasi vahva. Anna nousta elämää.
Illalla jouduin menemään aikaisin nukkumaan, tietämättä edes lopullista tulosta, sillä lähden Kiinaan jo huomenna, ja omaa rytmiä pitää siirtää kohti sitä. Visiitti vanhempana tutkijana kestää tällä kertaa vain viikon, joten aikaa ei ole jet lagiin paikan päällä.
Tähän linkitän puheeni viimeisenä kampanjapäivänä senaatintorilla terrorismin vastaisessa tapahtumassa; se koskee myötätuntoa: https://www.korhola.com/lang/fi/2015/04/logiikkojen-nelikentta/
Kaikesta kiittäen ja hyvää kevään jatkoa toivottaen.
Eija-Riitta
