Vuotuinen YK:n ilmastokokous on ohi. Jo vuosia sitten, ennen Kööpenhaminan isoa kokousta, kuvasin blogissa mitä niissä vuosittain tapahtuu: ”Koska olen ollut COP-neuvotteluissa monen monituista kertaa, uskallan lausua ääneen ennustuksen, johon voidaan joulukuun jälkeen palata. Vaikka Kööpenhamina päättyisi minkälaiseen epäonnistumiseen tahansa, julkilausumat ovat kaunisteltuja: päästiin ’one step forward’, ’difficult climate talks rescued by…’. Ja joka tapauksessa kokouksen jälkeen tarvitaan taas vuosia, jotta mahdollinen löysä lopputulos täsmennetään käytännön toimien tasolle.” (Blogi 22.09.2009 Suunnitelma B on tarpeen)
Jos ollaan rehellisiä, näin se nyt vain on. YK-tasolla ei enää tapahdu mitään eikä ole vuosiin tapahtunut. Kaikki tietävät ikiliikkujan kaavan: edellisenä vuonna avoinna olevista kysymyksistä pyritään saamaan ratkaisu seuraavan vuoden kokouksessa. En ymmärrä, miksi EU, ministerimme ja toimittajamme jaksavat luoda mielikuvaa, että tuota reittiä myöten saataisiin vielä jotakin tehokasta aikaan. Niin ei ole, koska YK-tason diplomatiassa avainpäätökset ovat vaatineet yksimielistä sopimista. Tällainen jäsenyyden geometria tekee päätöksenteon vaikeaksi, sillä sitä sävyttävät tällöin kaikkein eniten ne jäsenet, joilla on vähiten kunnianhimoa. Yksi ainoa jäsen voi veto-oikeutta käyttämällä blokata koko sopimuksen, ja koko päätöksentekoa leimaa lainalaisuus, jota on kutsuttu Underdalin laiksi: kyseessä on “vähiten kunniahimoisen ohjelman laki”. Se tulee vesittämään useimpia YK-tason sopimuksia.
Enkä ymmärrä sitäkään, miksi tämä tilanne tuntuu kelpaavan ympäristöjärjestöille. Sopua toki moitittiin laihaksi, mutta siinä nähtiin toivoa. Minussa suurimman kysymyksen herättää ympäristöjärjestöjen kaksinaismoraali suhteessa eri osapuoliin. Esimerkiksi Suomen Greenpeace ilakoi Kiinan ja USA:n ilmastopoliittisen diilin jälkeen antaen näille kiitosta ja katsoi tilanteen rohkaisevan EU:ta yhä kunnianhimoisempaan ilmastostrategiaan.
Mitä kehuttavaa siinä on, että Kiina lupasi alkaa taittaa päästöjään vasta vuonna 2030 ja USA leikkaa päästöjään alle 15% vuoden 1990 tasoon nähden. Obama ilmoitti marraskuun alussa, että USA leikkaa päästöjään vähintään neljänneksellä vuoteen 2025 mennessä. Obaman mainitsema referenssivuosi oli 2005, ja vuoden 1990 tasoon suhteutettuna se on alle 15.
Sanotaan se siis vielä selvemmin. Kiina kasvattaa päästöjään vuoteen 2030 mennessä. USA leikkaa alle 15 %. EU leikkaa 40 %. Haluaisin kysyä ympäristöjärjestöiltä ja poliitikoilta, kannatatteko te oikeasti tätä asetelmaa. Haluaisin kysyä myös kansalaisilta, onko tällaisella politiikalla todella kansalaisten tuki: se ei näet vähennä kokonaispäästöjä vaan kasvattaa niitä. EU:n päästöt ovat nyt alle 10% globaaleista päästöistä, ja vuonna 2030 ne ovat 4%. Onko todella viisasta ajaa EU:ta yhä tiukempiin yksipuolisiin tavoitteisiin, ja vedota yhtä aikaa YK-prosessiin?
Jatkan aiheesta, tätä ei voi yhdessä blogissa käsitellä. Itse kirjoitin aiheesta väitöskirjallisen verran, halukkaat voivat tutustua siihen täällä.
