Olin eilen keskustelemassa A-studiossa kollegani Sirpa Pietikäisen kanssa, alkuperäisenä aiheena ilmasto- ja energiapolitiikka sekä energian hinta. Ukrainan tapahtumat muuttivat ajankohtaisohjelman käsikirjoitusta siten, että energiakeskustelusta tuli tynkä. Siksi on paikallaan perustella ronskeja väitteitäni. Vastasin esitettyyn kysymykseen tylysti, ettei EU:n ilmastopolitiikasta ole ollut hyötyä eivätkä päästöt ole vähentyneet. Mitä tarkoitin?
Energiatehokkuuden edistäminen ja päästöjen vähentäminen on tietenkin tärkeää, ja mikäli on kyse paikallisesti vaikuttavista saasteista, kuten hiukkaspäästöistä, vähentämisestä on aina hyötyä. Puhdasta tuotantoa on edistettävä ja palkittava viisaalla politiikalla.
Hiilidioksidin vaikutukset ovat kuitenkin globaaleja. Politiikkaa, joka ainoastaan siirtää CO2-päästöjä paikasta toiseen ja lisää niitä globaalisti, on pidettävä epäonnistuneena. Ei sille kannata keksiä mitään eufemismia tilannetta kaunistamaan. Se on itsepetosta.
Tätä itsepetosta EU on harjoittanut liikaa. Näin se on myös antanut hopeatarjottimella euroskeptikoille aseen ampua itseään. EU:n ilmastopolitiikkaa tulisi korjata kiireellisesti, mikäli todella välitämme päästöistä. Jos emme välitä päästöistä, siinä tapauksessa meille jää ongelman taloudellinen puoli. Sehän ei huoleta vihreitä poliitikkoja, koska Euroopan talouden hyytyminen sopii heidän poliittisiin tavoitteisiinsa. Muita puolueita asian pitäisi huolettaa. Ja vihreitäkin pitäisi huolestuttaa mainittu päästöjen kasvu. Onkin outoa, että juuri he tuntuvat olevan siitä vähiten huolestuneita. He puolustavat kiihkeimmin EU:n strategiaa ja kritisoivat samanlaisella paatoksella viime aikojen korjausyrityksiä.
Nykyinen ilmastopolitiikan aikana Euroopan kokonaispäästöt ovat kasvaneet. Olemme käyttäneet satoja miljardeja ilmastopakettiin, mutta tuloksena on päästöjen lisääntyminen. Kansainvälisen kaupan tilastot osoittavat tämän. Tuotannon päästöt ovat kyllä laskeneet mutta sen laskun on kumonnut kulutuspäästöjen kasvu ja lisääntynyt tuonti EU:n ulkopuolelta. Ne tuotteet tehdään suuremmin päästöin kuin EU:ssa. Esimerkkinä voin mainita kotimaisen Outokummun, joka tekee maailman puhtainta terästä. Outokummun ruostumattoman teräksen hiilijalanjälki on kolmannes aasialaisesta tuotannosta ja puolet globaalista keskiarvosta.
Päästöt kasvavat niin absoluuttisesti kuin suhteellisestikin. Emme voi tietää, mikä tilanne olisi ilman tätä, mutta sen tiedämme, että politiikkamme ei ainakaan pure ongelmaan. Ikävä kyllä näyttää kuitenkin siltä, että valitsemamme ilmastostrategia jopa lisää globaaleja päästöjä. Tämä tapahtuu siksi, että EU:n ilmastopolitiikka rajoittaa juuri tehokkainta tuotantoa. Puhtain tuotanto kärsii EU:n paikallisesta politiikasta, sillä päästökaupan piiriin kuuluu vain 5% globaaleista päästöistä.
Tämä on vahinko sekä talouden että ympäristön kannalta. Korjausliike tulisi tehdä EU:n tasolla, ja olen tyytyväinen että oma poliittinen ryhmäni EPP on tämän ymmärtänyt. Haluamme muutosta. EU:n yksipuolisten toimien tilalle tarvitaan globaaleja ponnistuksia. Hiilidioksidiin tuijottamisen sijasta tarvitaan kokonaisvaltaisempaa ilmastopolitiikkaa ja saasteidenehkäisyä.
Eurooppalaista politiikkaa on ollut niin ikään vihreiden ajama uusiutuvan energian buumi. Sekin on osoittautunut katastrofiksi. Uusiutuvaa energiaa kannattaa edistää, mutta ei miten tahansa. EU:ssa sitä on tehty kalliisti ja päästöjä kasvattaen. Saksan huono esimerkki on onneksi herättänyt komission korjaamaan kurssia. Tuulimyllyt ja aurinkopaneelit ovat nostaneet siellä sähkölaskun EU:n huippulukemiin samalla kun ne ovat johtaneet energiantuotannon hiilidioksidipäästöt kasvuun. Varavoiman tarve on nostanut fossiilisen energian kysyntää. Tuuli- ja aurinkosähkön muodollinen kapasiteetti on Saksassa suuri, mutta todellisuudessa saatu sähköenergia on vaatimaton. Tuloksena on paitsi CO2-päästöjen kasvu myös ilmanlaadun heikkeneminen.
Tämä minun piti sanoa eilen. Politiikkaan kuuluu myös idealismi, mutta usein toivon, että pahimmilla haaveilijoilla olisi jokin virtuaalinen puuhamaa, jossa he voisivat melskata liiat ilmat pihalle. Tällaisia Outokummun työntekijöitä ja korkeatasoisen tuotannon rasvakouria ei pitäisi lähettää kilometritehtaalle vain siksi, että politiikoille katteeton haaveilu ei maksa mitään.
