Kuuntelin tänään presidentti Sauli Niinistön uudenvuodenpuhetta tavallistakin tarkkaavaisemmin, sillä eilinen mainio YLE Ykkösen radio-ohjelma tarjosi kiinnostavia vertauskohtia. Sarjassa Historian ääniä poimittiin muutamia presidenttien kyseisiä puheita, joita presidentti Tarja Halonen oli kutsuttu studioon kommentoimaan.
Halonen tunnusti uudenvuodenpuheen olleen omalla kohdallaan mieluisa mutta haasteellinen tehtävä. Kun sitä valmistettiin isolla työryhmällä, vaarana oli, että asia levisi: lopputuloksesta tuli kuin joulukuusi, johon kaikki olivat ripustaneet jotakin. Silloin mikään ei jää erityisesti mieleen.
Tässä muutama huomio ja poiminta Niinistön mieleenjäävästä puheesta.
Hänen kommenttejaan Eurooppa-politiikasta on jo ehditty tulkita EU-myönteisiksi: “Eurooppalainen tie on meidän tiemme. Se on Suomen tie”, totesi Niinistö alleviivatessaan rehellisen puheen ja ajattelun tarvetta. Näin itsekin tulkitsen, mutta on tärkeää tunnistaa myös viestin kriittisyys: se oli EU-myönteinen mutta ei myönteisen naiivi siten, että mikä tahansa EU:n kehityskulku voisi kelvata meille. Puheessaan Niinistö antoi selvän varauksen: “Mutta meidän täytyy tarkoin tietää – ja myös siihen vaikuttaa – minne tie vie.”
Tasavallan presidentti puhui ensinnäkin hyvin suoraan federalismista: täyteen yhteisvastuuseen perustuva rakenne on hänen mukaansa federalismin äärimuoto. Tarkka kuuulija voi päätellä, että sille ei automaattista tukea tule, sillä presidentti listaa kolmeksi suureksi pohdinnan aiheeksi yhteisen talouspolitiikan tuntuvan tiivistämisen, keskinäisen vastuun lisäämisen ja sen, noudattavatko nykyiset ja tulevat hallitukset sovittuja päätöksiä. Näistä kysymyksistä on hänen mukaansa rehellisesti keskusteltava, sillä vain se takaa demokratian toteutumisen.
Hallituksen EU-politiikalle Niinistö antoi tuen sanoessaan, että hallitus on ansiokkaasti korostanut luotonantajien omaa vastuuta. Hän myös muotoili markkinavoimien tehtävän hyvin todetessaan, että niiden vastuuntunto on samalla sopimusten noudattamisen vartiointia.
Meillä on presidentti, joka on tunnustanut, että lauseet jäävät joskus kaikumaan hänen korviinsa. Uudenvuodenpuheessaan hän paljasti kaksi kaikukokemusta. Ensimmäinen tuli kokeneelta eurooppalaiselta valtiomieheltä, joka määritteli EU:n luonteen: ”Unionin tulee olla rehellinen, yksinkertaisesti vain rehellinen.” Niinistö palautti sen EU:n olemassaoloon: ihmiselämän vakaus ja vapaus ovat se unionin kova ydin, jota on vaalittava. EU on rauhaa, hyvinvointia ja vapautta varten. Toinen kaikumaan jäänyt lause oli vapaaehtoistyötä ja lähimmäisyyttä korostavan HelsinkiMission piirissä lausuttu haaste: “Kyllä meillä kaikilla on se hetki aikaa, naapurina, tuttavana tai muutoin vain, että kysäistään, mitä sinulle kuuluu, voinko jossain auttaa?” Välittävistä ihmisistä yhdessä muodostuu uusi suunta, johon Suomi kulkee. Siihen Tasavallan presidentti mahdutti meidät kaikki, niin täällä syntyneet kuin tänne muuttaneetkin. Olin onnellinen, että hän totesi tämän.
Perustuslain uudistus on saanut monet sanomaan, ettemme oikeastaan tarvitsisi presidentti-instituutiota, joka käy yhä seremoniallisemmaksi. Tämän päivän puhe osoitti nuo ajatukset vääriksi, toistamiseen. Se oli vakava, arvokas puhe. Suomessa tarvitaan johtajaa, joka riippumattomasti ja rehellisesti analysoi paikkaamme maailmassa. Kuka tahansa ei ole välttämättä sellainen, mutta Sauli Niinistö on. Hän on osoittanut olevansa presidentti, joka kykenee nousemaan puoluepoliittisen ajattelun ja argumentaation yläpuolelle. Esimerkillään hän näytti, että sellainen ajattelu on ylipäänsä mahdollista.
Lopputoivotukseen yhtyen: Kaikille hyvää alkanutta vuotta ja Jumalan siunausta!