Jos äänestystulos ei kelpaa, äänestetään uudelleen!
Viime kuussa monet huokaisivat helpotuksesta, kun europarlamentti hylkäsi komission aikeet korottaa päästöoikeuksien hintaa. Siitä olisi seurannut sähkön hinnannousu niin kuluttajille kuin teollisuudellemme, ja laman aikana kustannusten tietoinen nosto olisi riski. Sain valtavasti onnitteluja voitosta.
Jouduin Euroopassa aikamoiseen ristipaineeseen, sillä isoimman ryhmän kannasta vastasin minä. Koskaan en ole kokenut sellaista tiukillepanoa. Tahot, jotka olisivat hyötyneet päästöoikeuden hinnannoususta, lobbasivat parlamenttia voimakkaasti. Uutistoimistot seurasivat jokaista äännähdystäni Twitterissä. Hinnannousua haluavat myös ympäristöjärjestöt. Aiemmista blogeistani löytyy perusteet, miksi päädyin kielteiselle kannalle. Olen samaa mieltä siitä, ettei nyt pitäisi investoida hiileen, mutta päästöoikeuden hinnankorotuksella sitä ongelmaa ei olisi voitu korjata.
Peli on kuitenkin kesken. Enemmistön päätös ei kelvannut joillekin, ja ympäristövaliokunnan puheenjohtaja ja raportööri, joka hävisi äänestyksessä, haluaa tuoda asian uudelleen täysistuntoon äänestettäväksi. Säännöt sallivat sen, koska avoimeksi jääneessä loppuäänestyksessä asia palautui valiokuntaan. Minua hän on vaatinut poistettavaksi varjoraportöörin tehtävistä, ja korvattavaksi jollakin kompromissihaluisemmalla henkilöllä. Ryhmäni on sanonut, että minua ei vaihdeta.
Tällaisessa tehtävässä leimat lentävät. Olen saanut teollisuuden asialla olevan ihmisen leiman kun kannan huolta siitä, ettei yksipuolinen eurooppalainen hinnankorotus syvennä lamaamme. Itse määrittelen, että olen duunarin asialla. Haluaisin lopettaa ilmastopolitiikan nimissä tapahtuvan työpaikkojen katoamisen, sillä se on vastoin kaikkea järkeä. Eurooppalainen tuotanto on maailman puhtainta. Juuri sen pitäisi säilyä, jos ilmasto ja ympäristö kiinnostaa.
Minua on syytetty, että olen tappamassa päästökaupan, kun sen hinnat ovat ennätysalhaiset. Sitäkään en halua, mutta toivon muutosta päästökaupan isoon kuvaan. Päästökauppa on teoriassa loistava väline, joka etsii markkinoilta edullisimman tavan vähentää päästöjä. Se kannattaa pelastaa ideana. Mutta vain ideana: se vaatii korjaustoimenpiteitä.
Mikään ympäristöteko päästökauppa ei tällä hetkellä ole. Niin kauan kuin se ei ole globaali ja pelisäännöiltään ja päästökatoiltaan yhtenäinen, voi tapahtua se, mitä olemme nähneet mutta emme ymmärtäneet.
Miksi puolustaisin järjestelmää, joka käytännössä kasvattaa päästöjä? EU on käyttänyt miljardeja ilmastopolitiikkaansa. Tuotannon päästömme ovat asianmukaisesti laskeneet. Mutta samaan aikaan tuontimme on kasvanut. Tuonnin kasvaneet päästöt ovat ylittäneet tuotannon alentuneet päästöt. Kokonaisuutena EU:päästöt ovat kasvaneet kalliiden ilmastotoimiemme aikana.
Tajuatteko hyvät ihmiset mitä se merkitsee?
Me viemme saasteita ja tuomme työttömyyttä. Tätäkö joku tosissaan kutsuu maailmanparantamiseksi?
