Durbanin ilmastokokouksen seuranta

Kiitos arvoisa puhemies

Yhdyn täysin kollega Mannerin esittämään huoleen hiilinielujen laskentatavasta. En siis puhu siitä enempää, vaan totean että yllättynyt siitä, että me täällä Euroopassa ajattelemme ikään kuin Kioto-mallinen strategia päästökattoineen olisi ainoa tapa pelastaa ilmasto. Tulosten valossa se ei sitä ainakaan ole, joten ihmettelen miksi yhä pidämme kiinni siitä. Tilastoja katsomalla selviää, että viime vuosina Yhdysvallat on vähentänyt päästöjään nopeammin kuin Kiotoon sitoutunut EU. USA ja suuret päästäjät ovat hylänneet tämän mallin, samoin Japani, Venäjä, Australia ja viimeksi Kanada, joka perusteli poisjäämisensä Kioton tehottomuudella. Ympäristöministeri Kent totesi: ”Jos Kioto on jotakin, se on este.” Este tehokkaammalle ilmastopolitiikalle.
Emme me pelastaneet Durbanissa mitään merkittävää. Me pelastimme mallin josta pidämme epätoivoisesti kiinni, mutta sillä mallilla ei ole globaalia tukea. Vain yhdeksän maata on samassa rintamassa EU:n kanssa päästöjä vähentämässä. Kioto kattaa 15 % globaaleista päästöistä – eikö tämän pitäisi herättää tämän talon vaatimaan tuloksia? Nyt kun etsimme yhteistä uutta sopimusta kaikille, EU:n on luovuttava omista pakkomielteistään. Me siis tarvitsemme tilalle jotakin kattavampaa, parempaa. Vasta sitä voidaan kutsua tehokkaaksi politiikaksi.