Juuri äänestämämme Rio+20 -päätöslauselma on tärkeä osa EU:n yhteisen kannan muodostamista ennen kesäkuussa 2012 Riossa pidettävää Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen konferenssia. On kuitenkin harmi, että päätöslauselman valmisteluvaiheessa monet meistä eivät välttyneet kiusaukselta sotkea mukaan asioita, jotka ovat osa EU:n sisäpolitiikkaa ja joista ei ole minkäänlaista EU:n yhteistä kantaa.
Ehkä räikein esimerkki tästä oli artikla 46, jossa muistutetaan ihmisiä ydinvoiman käyttöön liittyvistä vaaroista mainiten esimerkkinä maaliskuussa tapahtuneen Fukushiman ydinvoimalaonnettomuuden. Tässä ei sinänsä ole mitään pahaa, tosiasiat on tunnustettava. Sen sijaan tekstissä edelleen vaadittiin toiminnassa olevien ydinvoimaloiden asteittaista sulkemista sekä vastustettiin uusien ydinvoimaloiden rakentamista käsittäen koko maailman. Tämänkaltaiset lausunnot olisivat omiaan vähentämään Euroopan parlamentin uskottavuutta ankarasti. Onneksi parlamentti ei hyväksynyt tällaista totaalikieltoa, kiitos siitä kollegoille.
Haluan painottaa, että vaikka Fukushiman onnettomuus oli hyvin valitettava, on ydinvoimasta nykyisellä tekniikalla ja tietämyksellä edelleen korvaamatonta apua taistelussa ilmastonmuutosta vastaan. Jos ydinvoima kiellettäisiin nyt kokonaan, valtavalla kiireellä ja hosuen, kasvaisivat fossiilisten polttoaineiden aiheuttamat seuraukset räjähdysmäisesti, koska tarjolla ei vielä ole uskottavaa, fossiilivapaata energiamuotoa, joka kilpailisi ydinvoiman kanssa.
Fukushiman onnettomuuden varsinainen uhrimäärä nähdään vasta vuosien päästä, kun tehdään laskelmia siitä, miten kiireellisen ydinvoimasta luopumisen myötä tapahtunut fossiilisten polttoaineiden kasvu on vaikuttanut muun muassa ilmansaasteiden kasvuun sekä pienhiukkasista aiheutuneisiin kuolemiin.
