Typpihapon valmistaminen on tärkeä osa typpilannoitteiden tuotantoprosessia. Typpihappoa ei voi kuljettaa. Jos typpihapon valmistaminen muuttuu joissakin tuotantolaitoksissa kannattamattomaksi, niissä lopetetaan typpilannoitteiden valmistaminen ja tilalle tulevat tuontilannoitteet.
Typpihapon tuotannolle määritellään EU:n päästökauppajärjestelmän vaiheessa III vertailuarvo, johon asti typpihapon tuotannon päästöoikeudet ovat ilmaisia. Typpihapon tuotannossa käytetään eri tekniikoita. Yksi niistä on niin sanottu NSCR-tekniikka (non-selective catalytic reduction technology). Vaikka tämän tekniikan käyttämisen yhteydessä vapautuu vain vähän typpioksiduulin (päästökauppajärjestelmän vaiheen III piiriin kuuluva kasvihuonekaasu) päästöjä, aiheutuu siitä muita haitallisia päästöjä eikä sitä sellaisenaan hyväksytä parhaaksi käytettäväksi olevaksi tekniikaksi. Seurauksena on, että eurooppalaiset valmistajat eivät enää saa rakentaa tätä tekniikkaa käyttäviä uusia teollisuuslaitoksia eivätkä muuttaa vanhoja laitoksia tätä tekniikkaa käyttäviksi.
Tällä hetkellä toiminnassa on seitsemän NSCR-tekniikkaa käyttävää teollisuuslaitosta, joiden katsotaan typpioksiduulipäästöjen osalta olevan tehokkaimpaan 10 prosentin joukkoon kuuluvia laitoksia. Niitä käytetään näin ollen vertailuarvojen määrittelemisessä. Euroopassa on yhteensä 105 typpihappotehdasta.
Ehdottaako komissio näiden NSCR-tekniikkaa käyttävien teollisuuslaitosten sisällyttämistä typpihapon vertailuarvokäyrään? Jos ehdottaa, miten komissio selittää sen, että vertailuarvojen asettamisessa käytetään lähtökohtana tekniikkaa, jonka käyttöönotto ei enää ole lainmukaista. Onko komissio tehnyt arvioinnin siitä hiilivuodon määrästä, joka tästä aiheutuisi? Onko komissio arvioinut tämän matalan vertailuarvon seurauksia Euroopan elintarviketurvalle?
