Olen siinä määrin arvostellut julkisuudessa vihreää ympäristöpolitiikkaa, että lienee paikallaan valaista kriittisyyttäni.
Otetaan siis esimerkki: otetaan valaisin.
Ilmastokampanjoiden yhteydessä on ollut tapana listata, mitä tavallinen ihminen voi tehdä planeetan pelastamiseksi. Yleisin ohje on: vaihda hehkulamppusi energiansäästölamppuun, teet ympäristöteon. Tästä pikku häkkyrästä on tullut ympäristövastuun symboli.
Energiansäästölampun asiaa edesautettiin lainsäädännöllä. Satu Hassi ja vihreät ajoivat EU:ssa hehkulamppukieltoa ja raivasivat näin tilaa kilpailijalle. Se oli helppo, valmis maailmanparannuskeino sopiessaan vanhoihin lampunkantoihin, siinä missä roimasti energiaa säästävät ledit vaativat uudenlaiset kannat. Hehkulamppu sai kyytiä: tuo klassinen lämmittävä volframisydän häviää markkinoilta kokonaan vuoteen 2012 mennessä. EU-direktiivi kieltää sen valmistamisen ja maahantuonnin.
Ikävä vain, että energiansäästölamppu on kaikkea muuta kuin ympäristöteko. Vihreiden lempilapsella on raskas ympäristökuorma. Se kyllä säästää energiaa mutta vastapainoksi se saastuttaa. Lampun sisältämän elohopean vuoksi se on ongelmajätettä ja vaatii erityishävityksen – energiaa kuluu siis elinkaaren lopussakin.
Elohopea on, kuten tiedetään, terveydelle vaarallista. Ennen varottiin elohopeaa sisältävien kuumemittareiden rikkoutumista. Sama varovaisuus on tarpeen lamppujen kanssa: jos se rikkoontuu kotona, huoneesta tulee poistua 15 minuutiksi, jotta ei hengitä vaarallista elohopeahöyryä. Tulipalon sattuessa tuo ylimääräinen vaara on aina otettava huomioon pelastustöissä.
Viime viikolla Helsingin Sanomat haastatteli arvostettua valaisinsuunnittelijaa, joka murehti EU:n hehkulamppukieltoa. “Olen sitä vastaan, että EU tekee päätöksen, joka ei ota huomioon ihmisten hyvinvointia. Olen järkyttynyt siitä, etteivät ihmiset vastusta sitä enempää”, sanoi Ingo Maurer Habitare-messuilla ekovalaisinkilpailuita tuomaroidessaan. Samalla hän ennakoi hehkulampuille merkittäviä mustan pörssin markkinoita.
Mauerin murheet olivat ennen muuta esteettisiä, mutta hän viittasi myös väitettyyn energiansäästöön, jota hänen mukaansa ei synny. Lamput ovat kalliita eivätkä ole osoittautuneet niin pitkäikäisiksi kuin valmistaja lupaa. Hehkulamppukiellon takana hän näki onnistuneesti lobanneen bisneksen: ”Siitä hyötyvät vain isot lamppujen valmistajat kuten Osram tai Philips. Yritykset myöntävät itsekin, että se on fantastinen bisnes.”
Vastustin aikoinani EU-laajuista hehkulamppukieltoa; perustelin, että se olisi ollut viisaampaa toteuttaa maakohtaisena. Kylmän ilmanalan Suomi ei totaalikieltoa olisi ansainnut, ei sen enempää ilmasto- kuin ympäristösyistäkään
On tietenkin järjenvastaista lämmittää hehkulampulla kotia ja viilentää sitä sitten ilmastoinnilla, mutta kylmissä maissa me voimme hyödyntää lamppujen lämpöenergian pienempinä lämmityskustannuksina. Energiansäästölamput meidän oloissamme eivät välttämättä pienennä hiilijalanjälkeä; tietyissä tapauksissa ne saattavat jopa kasvattaa sitä.
Koska ympäristölainsäädäntö EU:ssa lähtee siitä, ettei ympäristönsuojelussa tarvitse ottaa jäsenmaissa askeleita taaksepäin, ei pelisääntöjä aina ole mielekästä saattaa yhtenäisiksi. Nytkään sitä ei olisi pitänyt tehdä, varsinkin kun päätös kasvattaa ongelmajätettä merkittävästi.
Kuinka ongelmallista jätettä, se riippuu siitä voimmeko valvoa riittävän tehokkaasti, että EU:n asettamat laatuvaatimukset energiansäästölampuille ja niiden kierrätykselle täytetään. Mutta miksi luoda arkeen myrkyllisiä tuotteita, jotka vaativat erityishävitystä, kun ihmisten laiskuus tunnetaan?
Kiinassa EU:n päätös on pahentanut ympäristöongelmia nopeasti kasvavan kysynnän vuoksi. ”Vihreiden” lamppujen valmistuksesta halpatuotantotehtaissa maksetaan kovaa ympäristöhintaa. Suuri joukko työntekijöitä on saanut elohopeamyrkytyksen elohopeasta, jota käytetään energiansäästölamppujen valmistuksessa. Kysynnän kasvu on johtanut ympäristöä pilanneiden elohopeakaivosten uudelleen avaamiseen.
Hehkulamppu on toki vanhanaikainen keksintö, joka jää historiaan, ja energiaa säästävissä ledeissä on tulevaisuus. Olisin itse silti pitänyt hehkulamput laillisina kunnes ledien teknologia on kehittynyt niin, että niillä voitaisiin kokonaan korvata hehkulamput.
EU-lainsäädännöllä luotiin nyt boomi energiansäästölampuille. Saastuttava harminkappale sai todellisen ja myös epäreilun kilpailuedun poliittisesta hätiköinnistämme. Myös kuluttaja on sekaisin. Nyt sekä energiansäästölamppuja että LED-polttimoita kehitetään huimaa vauhtia, ja kummatkin tulevat parantumaan. Veikkaan vahvasti kuitenkin, että LED ja OLED (ns. orgaaninen led) tulevat voittajina ulos.
Nyt olisi ympäristöjärjestöjen paikka nostaa liian hätäisestä hehkulamppukiellosta meteli ja astua rintamaan ihmisten terveyden puolustamiseksi. Tuskin näemme sitä, sillä tämä direktiivi on vihreiden oma lempilapsi, ilmastosäikähtäneen maailman älynväläys. Päätöksessä tuijotettiin vain hiilidioksidikuormaa ottamatta huomioon ympäristönsuojelun kokonaisuutta. Tämä on lyhytnäköistä hurahtelupolitiikkaa, jossa yksi ongelma korvataan kimpulla muita – kaukana järkivihreydestä.
