Ei vaineskaan

Eduskunnan torstaisen ydinvoimapäätöksen jälkeen Vihreät kiirehti Anni Sinnemäen suulla ilmoittamaan, että ristiriitaa puolueen hallitustyön jatkossa ei ole, vaikka puolue vastusti voimakkaasti uusien ydinvoimaloiden rakentamista. Sinnemäki perusteli, että Vihreiden linja on alusta asti ollut selvä.

Kuinka selvä, voisi äänestäjä kuitenkin kysyä. Kuinka tavallista on, että puolue sitoutuu hallitusohjelmaan ja kampanjoi näyttävästi sitä vastaan, ilman että mitään seuraa ja ”ristiriitaa ei ole”? Kuka on epäjohdonmukainen, Vihreät vai sen hallituskumppanit?

Puolueen varapuheenjohtajana olin Kokoomuksen hallitusneuvottelija keväällä 2007 energia- ja ilmastopolitiikan osalta. Muistan hyvin sen väännön, joka ydinvoiman mainitsemisesta käytiin. Vihreitä edustivat Oras Tynkkynen ja Erkki Pulliainen.

Hallituspuolueiden kesken vallitsi yhteisymmärrys alusta lähtien siitä, että tulevalla vaalikaudella joudutaan tekemään päätökset ydinvoiman mahdollisesta lisärakentamisesta. Päähallituspuolueiden välillä suhtautumisesta ei ollut erimielisyyttä; hallitusohjelmaan haluttiin siksi kirjata ydinvoima.

Näin Vanhanen-kakkosen hallitusohjelmassa lopulta lukikin: “Hallitus huolehtii siitä, että energiantuotanto Suomessa pidetään vastaisuudessakin monipuolisena ja mahdollisimman omavaraisena. Mitään päästötöntä, vähäpäästöistä taikka päästöjen kannalta neutraalia, kestävää ja kustannusrakenteen kannalta kannattavaa tuotantomuotoa, myöskään ydinvoimaa, ei saa sulkea pois, vaan kaikkia energiamuotoja tulee arvioida yhteiskunnan kokonaisedun kannalta.”

Neuvotteluissa Vihreät halusivat, että ydinvoimaa ei kuitenkaan mainittaisi suorasanaisesti. Se oli Tynkkysen mukaan tarpeetonta ja turhaa, koska vallitsi yhteisymmärrys, myös Vihreiden parissa, että termit “päästöttömyys” ja “vähäpäästöisyys” viittaavat tähän mahdollisuuteen. “Tuo muotoilu sisältäisi sen”, perusteli Tynkkynen. Muutamissa keskustalaisissa oli joustavaa mieltä: ei jumituta tähän, voisihan itsestäänselvyyden jättää mainitsemattakin. Me kokoomuslaiset jäimme miettimään.

Neuvottelutauolla lähdin Säätytalolta juoksemaan lenkkiä Töölönlahden ympäri ja mietin Vihreiden strategiaa. Miksei sanaa saa mainita, jos se heidän mukaansa on siellä kuitenkin ja jos me kaikki toteaisimme hallitusneuvotteluiden päätteeksi, että muotoilu pitää sisällään myös ydinvoiman?

Sitten tajusin. Siksi, että luultavasti mikään ei estäisi Vihreitä uudelleentulkitsemasta jälkikäteen, ettei ydinvoima suinkaan ole vähäpäästöistä tai päästötöntä, jos koko kaari otetaan huomioon uraanin louhinnasta alkaen. (Samalla logiikalla ei tuulivoimakaan olisi vähäpäästöistä tai päästötöntä, mutta se onkin eri juttu.)

Lenkiltä tultuani sovimme kokoomusjohdon kesken, että pidämme siksi kiinni sanan nimenomaisesta mainitsemisesta. Se oli yksi niistä tiukoista kynnyskysymyksistä, joihin Vihreiden tuli nöyrtyä lähtiessään hallitusyhteistyöhön. Ja näin tapahtui – vihreiden oli hyväksyttävä hallitusohjelma sellaisenaan, vaikkakin ydinvoiman kohdalla he varasivat itselleen oikeuden olla kannattamatta esitystä lisärakentamiseksi. Hiljainen hyväksyntä siis.

Minä en ollut neljän puolueen johtotroikassa enkä tiedä, seurasiko oikeudesta olla kannattamatta oikeus kampanjoida aktiivisesti hallituksen esitystä vastaan. Ehkäpä vain Vanhanen ja Katainen tietävät vastauksen.

Ihmetellä saa kai silti. Oli loogista, että vuonna 2002 vihreät lähtivät hallituksesta kärsittyään tappion vastaavan taistelun jälkeen. Linja oli hävitty, tukea eriseuraisuudelle ei ollut. Vuonna 2007 tylsän oppositiokauden jälkeen haluttiin varmistaa, ettei puolue enää koskaan kompastu ydinvoimaan ja putoa politiikan sivuraiteelle. Jos ei aivan loogista, se oli ainakin ymmärrettävää ja realistista.

Mutta jään miettimään, mitä seurauksia tällaisella politiikalla on vastaisiin hallitusneuvotteluihin. Voiko todellakin puolue allekirjoittaa ohjelman ja yhtä aikaa sanoa “ei vaineskaan”. Se mikä on mahdollista vihreille, onko se mahdollista muillekin? Mitä hallitusohjelman “hyväksyminen” tai “allekirjoittaminen” silloin tarkoittaa? Taistelua sitä vastaan hallituksen sisällä ja hallituksen arvovallalla? Tuleeko silloin koko paperista viihdettä?

Siksi en tiedä, kuka nyt on ristiriitainen. Vihreät vai heidän hallituskumppaninsa?

Share Button

4 kommenttia artikkeliin “Ei vaineskaan

  1. Paluuviite: Sam
  2. Paluuviite: Jay
  3. Paluuviite: jaime
  4. Paluuviite: max

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *