KIRJALLINEN KYSYMYS E-6366/09
esittäjä(t): Eija-Riitta Korhola (PPE), Herbert Reul (PPE), Markus Pieper (PPE), Françoise Grossetête (PPE) ja Alejo Vidal-Quadras (PPE)
komissiolle
Aihe:Luotettava ilmastotieteellinen tutkimus
East Anglian yliopiston ilmastontutkimuslaitokselta (Climatic Research Unit (CRU)) vuotaneet sähköiset tiedostot ovat herättäneet suurta levottomuutta tiedemaailmassa. Merkittävässä asemassa olevat tutkijat ovat toimineet yhdessä kriittisiä tutkijoita vastaan ja yrittäneet ilmeisesti salata julkaistujen tutkimusten kannalta merkityksellistä tietoaineistoa ja muita tietoja, estää vertaisarviointien suorittamisen ja tutkimusten päätymisen Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) raportteihin. Esimerkiksi laitoksen johtaja ja IPCC:n 4. arviointiraportin johtava valmistelija Phil Jones kirjoitti Pennsylvanian osavaltion yliopiston Michael E. Mannille ja asetti kyseenalaiseksi sen, ansaitsevatko skeptisten tutkijoiden tutkimukset tulla mainituiksi arvostetussa IPCC:n raportissa. Toisessa sähköpostissa keskusteltiin siitä, kuinka tieteellistä julkaisua voidaan painostaa olemaan hyväksymättä sellaisten tutkijoiden töitä, joiden kanssa he ovat eri mieltä. Ilmastotutkimuksen etiikka on asetettu kyseenalaiseksi, ja joidenkin mielestä maailman johtavat ilmastotutkijat ovat omistautuneet enemmän pelkoa lietsovien poliittisten tavoitteiden edistämiselle kuin tieteelliselle tutkimukselle. Kaksi laajaa kysymystä heikentävät selvästi ilmastotutkimuksen julkista uskottavuutta: avoimuuden puute ja ilmastotutkijoiden muodostaman tiedeyhteisön niin sanottu "heimohenkisyys", joka haittaa vertaisarviointien ja arviointiprosessien suorittamista.
Nämä tiedot ja avoimuuden puutteesta kertovien todisteiden kasvava määrä, josta osoituksena on esimerkiksi useisiin "jääkiekkomailamallin" mukaisesti tehtyihin arvioihin päätyneiden HadCRU:n pintalämpötiloja ja muinaisilmastoa koskeviin tietokokonaisuuksiin liittyvä tapaus, ovat aiheuttaneet hämmennystä. Nykyisin ilmastoa koskevan tietoaineiston olennaisina osina pidettävien tietokokonaisuuksien on monissa tapauksissa osoitettu sisältävän osia, joihin kuuluvia käsittelemättömiä tietoja tai metatietoja ei ole säilytetty tai käsitelty tieteellisten vaatimusten mukaisesti tai joita on joissain tapauksissa jopa tarkoituksellisesti poistettu. Tämä ja se tosiasia, että viimeisten kymmenen vuoden aikana tapahtunut lämpötilan nousu ei ole seurannut päästöjen kasvua, herättävät monia kysymyksiä.
Ilmastoa koskevien tietoaineistojen poliittinen merkitys on kasvamassa, mutta ilmastotieteen monilta perusteilta puuttuu luotettava tieteellinen pohja. Onko komissio tämän perusteella huolissaan siitä, että miljooniin ihmisiin vaikuttavat ja miljoonien eurojen kustannuksia aiheuttavat EU:n päätökset perustuvat epäluotettaviin tietolähteisiin? Kuinka komissio aikoo varmistaa, että EU:n ilmastopolitiikkansa tieteellisenä perustana käyttämät ilmastoa koskevat tietoaineistot ovat täysin vapaita kaikista poliittisista tavoitteista ja noudattavat tieteellisen arvioinnin perusteellisia periaatteita? Tällaisten tietoaineistojen avoimuuteen ja saatavuuteen on sovellettava entistä tiukempia vaatimuksia. Aikooko komissio tämän vuoksi varmistaa, että kaikki tällaiset perustavaa laatua olevat tieteelliset tutkimukset ja tietoaineistojen käsittelyn ja muokkauksen selittävät metatiedot, tietokokonaisuuksien kokoamisen yhteydessä tehdyt olettamukset ja tutkimuksesta pois suljetut tietoaineistot ja poissulkemisen perustelut julkaistaan ja dokumentoidaan tarkasti?
Onko komissio yhtä mieltä siitä ja onko se valmis arvioimaan tätä asiaa kaiken EU:ssa hyödynnettävän tieteen osalta , että ilmastotutkimuksen julkisen uskottavuuden parantamisen tarve edellyttää julkisesti saatavilla olevia tietoaineistoja ja metatietoja, tiukkojen vertaisarviointien tekemistä ja myös skeptikkojen esittämään väitteisiin vastaamista?
E-6366/09FI
Máire Geoghegan-Quinnin
komission puolesta antama vastaus
(2.3.2010)
Kansainvälinen lehdistö kiinnitti Kööpenhaminan ilmastokokouksen (COP-15) aikana melkoisesti huomiota East Anglian yliopiston (University of East Anglia, UEA) ilmastotutkimusyksiköstä (Climatic Research Unit, CRU) hieman aiemmin laittomasti vuotaneisiin sähköpostiviesteihin.
Komissio ei voi kommentoida yksittäisten sähköpostiviestien sisältämiä väitteitä eikä sisältöä, koska sillä ei ole valtuuksia tutkia asiaa. Komissio on pannut merkille, että UEA on päättänyt käynnistää asiaa koskevan riippumattoman tutkimuksen.
Ilmastodatan osalta komissio toteaa, että CRU:n ja Iso-Britannian ilmatieteen laitoksen (Met Office) analyysit on vahvistettu kahdessa riippumattomassa tutkimuksessa, jotka on tehnyt Yhdysvaltain kansallinen ilmailu- ja avaruushallinto (National Aeronautics and Space Administration, NASA) ja Yhdysvaltain kansallinen valtameri- ja ilmakehähallinto (National Oceanic and Atmospheric Administration, NOAA). Myös useat ilmastonmuutosindikaattorit, ei vain lämpötilan muutokset vaan myös Pohjoisen jäämeren jääpeitteen muutokset, mannerjäätiköiden pienentyminen ja merenpinnan nousu tukevat mainittuja analyysejä.
Hallitustenvälisen ilmastopaneelin (Intergovernmental Panel on Climate Change, IPCC) arviointikertomuksilla on kansainvälisesti tunnustettu etusija ilmastonmuutosta koskevan politiikan laadinnassa, ja niissä esitetty vankka näyttö on EU:n ilmastopolitiikan olennainen osatekijä. IPCC-prosessi on suunniteltu kansainvälisesti mahdollisimman avoimeksi. Kaikki IPCC:n jäsenmaiden hallitukset ovat olleet IPCC:n tiivistelmäraporteista yhtä mieltä, ja raportit on virallisesti hyväksytty ohjaaviksi asiakirjoiksi ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen (United Nations Framework Condition on Climate Change, UNFCCC) piirissä.
IPCC on yksi kaikkein perusteellisimmista tieteellisistä arviointielimistä. Tuhannet tiedemiehet ovat käyttäneet aikaansa kattavimpien ja arvovaltaisimpien saatavilla olevien ilmastotieteellisten arviointien laatimiseen. Näin ollen komissio luottaa IPCC-prosessiin täysin.
Komissio on parlamentin jäsenten kanssa samaa mieltä siitä, että korkeat laatustandardit ja avoimuus sekä tutkimusdatan että muiden tietojen, kuten analyysimenetelmiä koskevan tiedon, käsittelyssä ovat ilmastotutkimukselle elintärkeitä. Kaikki tieto olisi voitava jäljittää.
Inspire-direktiivillä (1), jonka täytäntöönpanossa edetään ripeästi, pyritään luomaan yhteinen eurooppalainen paikkatietoinfrastruktuuri. Direktiivi on keskeinen väline komission pyrkimyksissä asettaa julkisten laitosten hallussa oleva data paremmin saataville Euroopassa.
Kokonaisvaltaista äydellistä ja avointa tietopolitiikkaa kehitetään myös ympäristön ja turvallisuuden maailmanlaajuisen seurannan aloitteessa (Global Monitoring for Environment and Security initiative, GMES (2)), jolla edistetään merkittävästi myös ilmastonmuutoksen tutkimusta. Aloitteen myötä saadaan muun muassa tärkeitä tietoja olennaisista ilmastomuuttujista (Essential Climate Variables), kun satelliiteista ja maan päällä olevista antureista saatua havaintodataa analysoidaan toistuvasti.
Sekä GMES että Inspire-direktiivi edistävät osaltaan maapallon tilan seurantaa käsittelevän ryhmän (Group on Earth Observations, GEO) maailmanlaajuista hanketta. GEO:n jäsenet ovat sopineet kehittävänsä maailmanlaajuisen maanhavannointijärjestelmän (Global Earth Observation System of Systems, GEOSS). GEOSS-järjestelmän tiedonjakoperiaatteiden mukaisesti kaikkien ilmastonmuutokseen liittyvää tutkimusta koskevien tietojen on oltava avoimesti ja ilmaiseksi saatavilla.
Tutkimuksen ja teknologisen kehityksen seitsemännen puiteohjelman (20072013) ympäristöteemaan komissio on sisällyttänyt erityisen lausekkeen, jolla varmistetaan, että yhteisön toimielimet ja muut elimet saavat oikeudet käyttää uusinta tietoa (tutkimushankkeissa syntynyttä dataa ja informaatiota) ympäristöpolitiikan kehittämiseen, toteuttamiseen ja seurantaan. Tutkimuksen puiteohjelmasta rahoitusta saavien on myönnettävä tällaiset käyttöoikeudet maksutta.
(1) http://inspire.jrc.ec.europa.eu/
(2) http://www.gmes.info/
