EU:n lentoliikenteen ensimmäinen päästökauppakausi alkaa 1.1.2012. Päästökaupan piiriin kuuluvat kaikki EU:n lentoasemilta lähtevät ja niille saapuvat lennot, jollei niitä ole erikseen rajattu säännöksen ulkopuolelle. Laki päästökaupan piiriin kuulumisesta on jo aiheuttanut epäselviä tilanteita monelle lentämistä harrastavalle yhdistykselle, esimerkiksi suomalaiselle museokoneita vapaaehtoistoimin harrastavalle DC-yhdistykselle (www.dc-ry.fi). Ongelmana on, että direktiivi määrää mittarilentoa lentävät yksityiskäytössä olevat MTOM > 5 700kg ilma-alukset poikkeuksetta käymään päästökauppaa, myös museolentokoneet. Siksi DC-yhdistyksen DC-3, jonka lentoonlähtömassa on yli 5 700 kg, kuuluu EU päästökauppajärjestelmän piiriin, vaikka se lentää mittarilentoa vain keskimäärin alle 5 tuntia vuodessa (kokonaislentoaika alle 100 h/vuosi). Ilman mittarilentoa he eivät kuuluisi direktiivin piiriin, mutta turvallisuussyyt vaativat em. toimintaa sääoloista riippuen. Näkeekö komissio direktiivin tulkinnassa mahdollisuuksia lisäpoikkeuksille, jotta EU ei olisi päästökaupan yhteydessä tullut kehittäneeksi mittarilentoveroa, jota on yksityiskäytössä olevista (MTOM > 5 700 kg) koneista perittävä ensimmäisestä tunnista alkaen?
EASA:n perustamisasiakirjan liitteessä (asetus (EY) N:o 1592/2002 4 artiklan 2 kohta, liite II). EU on rajannut siinä mainitut koneet kaupallisesti merkityksettöminä vain kansallisen viranomaisen valvontaan. Rajaukseen kuuluvat mm. historiallisesti arvokkaat lentokoneet kuten DC-3, joilla ei ole EASA:n tyyppihyväksyntää vaan ainoastaan FAA:n hyväksyntä. Pitääkö komissio mahdollisena, että nämä konetyypit luonteensa vuoksi vielä voitaisi lisätä EU:n päästökauppajärjestelmän poikkeuksiin?
Ammattimaiset lentoyhtiöt saavat poikkeuksien perusteella moninkertaiset lentomäärät ja päästöt vähäisinä anteeksi (päätös ilmailutoiminnan sisällyttämisestä päästökauppaan (2009/450/EY; EUVL L 149, 12.6.2009, s. 69), liite, kohta 2.7, alakohdat 33–35). Logiikka ei päde kuitenkaan museolentokoneiden kohteluun. Kenen etu on, että muutaman tunnin vuodessa mittarilentoa lentävät museokoneet alistetaan valtavasti resursseja vievän päästökaupan piiriin?
Suomen viranomainen on myös ulkoistanut valvonnan Alankomaiden viranomaiselle, jonka lain mukaan kommunikaation on tapahduttava joko hollanniksi tai englanniksi. Suomalainen yleishyödyllinen museolentokoneyhdistys on siten alistettu Alankomaiden viranomaisen valvontaan ja laillisia oikeuksia joutuu hakemaan vieraalla kielellä. DC-yhdistyksen hakemus ilmaisten hiilidioksidikiintiöiden saamiseksi suomen kielellä hylättiin, vaikka se on EU:n virallinen kieli. Onko EU:n perusperiaatteiden mukaista, että suomalainen voittoa tavoittelematon museolentokoneyhdistys ei saa asiaansa hoidetuksi viranomaisen kanssa omassa maassaan ja omalla äidinkielellään?
