Arvoisa puhemies, äänestin Haitia koskevan päätöslauselman puolesta. Haitin maanjäristyksen aiheuttama inhimillinen hätä on valtaisa: kuolleita ja loukkaantuneita on satojatuhansia, Port-au-Prince lähes täysin tuhoutunut. Ulkopuolista apua tarvitsevia on arvioitu olevan 2–3 miljoonaa.
Samalla kun eurooppalaisten myötätunto on uhrien omaisten luona, se vaatii toimimaan: EU:n mittavat ja pikaiset avustussitoumukset ovat tietysti välttämättömiä. Uuden ulkoasiainhallinnon verkkainen reagointi on herättänyt syystäkin ihmetystä. On selvä, että unionin korkean edustajan tulee jatkossa vastata siitä, että unionin toimet ovat reaktiivisempia ja koordinoidumpia. Haitilla apua tarvitaan pitkään. Haavat on hoidettava ja kodit pystytettävä yksi toisensa jälkeen.
Filosofi Ludwig Wittgenstein esitti ajatuksen, ettei kukaan voi olla suuremmassa hädässä kuin yksittäinen ihminen. Arvelen että hän tarkoitti jotakin tällaista: maailmassa ei ole suurempaa tajunnan yksikköä kuin yhden ihmisen tajunta. Tuskaakaan ei voi laskea yhteen. Ei ole summattua tajuntaa, joka kärsisi suurempaa kärsimystä kuin yksi. Massojen hätä on aina yksittäisen ihmisen hätää. Siinä on myös toivoa. Äiti Teresan kerrotaan sanoneen: ”Jos minä olisin aikoinaan katsonut joukkoja, en olisi saanut mitään aikaan.”Jos onnistun auttamaan yhtä, autan suurinta mahdollista yksikköä, yhden ihmisen kokonaista maailmaa.
