Arvoisa puhemies,
tietyt faktat olisi syytä tunnustaa. Ensimmäiseksi se, ettei tähänastisista ilmastoponnisteluistamme ole ollut mitään hyötyä. Strategia on osoittautunut tehottomaksi, koska päästöt ovat kasvaneet niin absoluuttisesti kuin suhteellisestikin. Vastoin odotuksia globaali hiili-intensiivisyys on vain kasvanut juuri samaan aikaan kun asiaan on todella kansainvälisesti panostettu. Sopimuksen ratifioinneissa maissa päästöt tuotantotonnia kohden eivät ole laskeneet yhtään tehokkaammin kuin maissa, jotka ovat jättäytyneet Kioton pöytäkirjan ulkopuolelle. Meillä on huono sopimus, ja se täytyy korvata paremmalla, kattavammalla, tehokkaammalla ja kunnianhimoisemmalla.
Toiseksi on todettava, että tiedämme vähemmän kuin jokin aika sitten luulimme. Vaikka päästöt ovat kasvaneet enemmän kuin ennustettiin, lämpötila ei nyt seuraa loogisesti päästöjen kasvua. Nyt sen nousu on pysähtynyt ja viilenemisen ennustetaan jatkuvan lähivuosina. Aikasarja on kuitenkin liian lyhyt johtopäätösten tekoon ja siihen, että aiempi lämpeneminen voitaisiin huoletta unohtaa. Tämä suurta yleisöä hämmentävä tieto ei siis vapauta ilmastonmuutoksen huolesta, mutta se kertoo, että tarvitsemme lisää tutkimusta. Näin ollen päätösten pitää olla järkeviä kaikissa olosuhteissa; tapahtuu nopea lämpeneminen tai ei. Lähtökohdaksi tulisi ottaa YK:n millenium-raportin ajatukset kestävästä kehityksestä. Siinä ei tuijoteta pelkkään hiileen vaan se on kokonaisvaltaista ilmastopolitiikkaa.
Kolmanneksi elämme talouskriisin aikaa, tästä seuraa vastuu kansalaisten edessä. Sen, mitä teemme, on oltava viisasta ja tehokasta. Huonoon ilmastosopimukseen ei maailmalla ole enää varaa. Kioton virheitä ei pidä jatkaa ja mitään sellaista sopimusta ei pidä tehdä, joka tyytyy vain siirtämään paikasta toiseen eikä aidosti vähennä niitä. Kun ilmastopolitiikan kriteereinä ovat nykyään tuotannosta eivätkä kulutuksesta aiheutuvat päästöt, ongelman aiheuttaja voidaan siirtää muualle. Näin syntyvän hiilivuodon vuoksi on jopa mahdollista, että paikallisten päästöjen vähentyessä globaalit päästöt kasvavat. Tilalle tarvitsemme voimakasta satsausta dekarbonisaatioon ja päästöjä vähentävään teknologiaan. Likainen tuotanto ei saa olla mahdollista missään. Emme voi luoda porsaanreikiä; niiden syntymisestähän EU:n päästökauppa on malliesimerkki.
