Arvoisa puhemies,
maanantain keskustelussa kesän 2009 metsäpaloista totesin, että luonnonolot tulevat ilmastonmuutoksen myötä muuttumaan; se on tosiasia, jota ei voi kiistää. Se ei kuitenkaan selitä ympäristökatastrofien syntyä, eikä varsinkaan, jos samat ilmiöt toistuvat muutaman vuoden välein. Me voimme ja meidän tulee edellyttää parempaa varautumista. Siksi jouduin tänään viiden tarkistuksen kohdalla äänestämään oman ryhmäni kantaa vastaan, ja rehellisesti sanottuna tuo kanta ihmetyttää minua suuresti. Unionin johdolla jäsenvaltioiden on nyt todella aika katsoa peiliin. On aivan oikeutettua sanoa, että metsäpalojen aiheuttamat tuhot olisi voitu estää, jos eräät jäsenvaltiot olisivat kehittäneet ja toteuttaneet tehokkaampia ennaltaehkäiseviä toimia ja tehokkaammin estäneet rikollista toimintaa rakennettavan lisämaa-alueen hankkimiseksi.
Poliittinen toimintaympäristömme ei saa olla sellainen, jossa silmät ummistetaan tosiasioilta. Tämä ei hyödytä ketään, ei varsinkaan kun kyse on metsäpalojen aiheuttamien inhimillisten tragedioiden mittaluokasta. Metsäpalojen lisääntymisen syyksi on muun muassa esitetty ilmastonmuutosta, ja on totta, että Euroopassakin on varauduttava pidempiin metsäpalokausiin normaalin kesä-syyskuun sijaan. Kesät alkavat aiemmin, ovat kuumempia ja kuivempia erityisesti etelässä, jolloin palojen riski kasvaa. Mutta itse palojen ongelma piilee kuitenkin aivan muualla kuin meneillään olevassa luonnonolojen muutoksessa. On eri asia sopeutua muuttuvaan ympäristöön kuin paikalleen jämähtäneisiin huonoihin käytäntöihin ja varautumattomuuteen.
