Eräs lukija tiedusteli Kysy Korholalta- palstalla, miten suhtaudun viimeaikaisiin lämpötilamittauksiin, joiden mukaan ilmasto onkin lämpenemisen sijasta kylmennyt. Moni muu on kysynyt samaa: jos ilmasto on kylmenemässä, miksi taistella ilmastonmuutosta vastaan.
Näin muotoiltuna kysymys "tietää" liikaa. Emme tiedä onko ilmasto kylmenemässä tästä eteenpäin, mutta aivan totta on, että viime vuosien mitatut lämpötilasarjat osoittavat ilmaston viilenneen. Mitä tapahtuu jatkossa, sitä ei voi sanoa. Paras pitää pää kylmänä joka suuntaan.
Siinä missä ilmasto selvästi lämpeni viime vuosisadalla 0,7 astetta (keskilämpötila), aivan viimeisten vuosien aikana ilman keskilämpötila on mittaustulosten mukaan viilentynyt. Mutta aikasarja on lyhyt, ei ole mahdollisuutta vetää suuria johtopäätöksiä. Lukija oli katsonut MOT-ohjelman, eikä minulla liene syytä kiistää siinä esitettyjä lukuja ovathan ne tulleet vastaan muuallakin eivätkä ole kaupunkilegendaa.
Syitä voidaan vain arvailla, ja toivotan tervetulleeksi tieteellisen tiedon, joka toivottavasti lisää ymmärtämystämme asiasta. Etsin itsekin netistä ko. ohjelman kertauksen vuoksi, käsikirjoituksen linkki on tässä. Samoja tutkimustietoja olen kuullut jo jonkin aikaa. MOTin haastattelemat asiantuntijat arvelevat osasyyksi auringonsäteilyn muutoksen, mutta myös sen, että ilmakehä olisi alkanut itse viilentää itseään, kehittänyt ikään kuin termostaattisen järjestelmän. Itse en ole alan tutkija, joten parasta etten ryhdy arvailemaan.
Kehitys on yllättänyt kaikki, paitsi ne jotka kieltäytyvät uskomasta lukuihin. Yksi sellainen taitaa olla brittiläinen kollegani Chris Davies, joka viime viikolla nimitti toista brittiä, Roger Helmeriä kaikkien edesä hirviöksi, kun tämä oli sähköpostiviestissä jakanut tietoa uusimmista mittaustuloksista ja otsikoinut viestin raflaavasti Global cooling.
Ei minulla ole aavistustakaan ovatko mittaustulokset vain outo poikkeama lämpenemistrendistä vai kokonaan uusi trendi – aika näyttää. Jos viileä jakso jatkuu, pelko yli kahden asteen lämmönnoususta olisi turha. Mutta asiaa ei vielä tiedetä – siksi viisas poliitikko harkitsee rauhallisesti eikä pura päästövähennyssitoumuksia kevyin näytöin.
Pari asiaa kannattaa kuitenkin tehdä selväksi:
1) Olisi vastuutonta sulkea silmänsä tieteen uusilta tuloksilta ja kieltäytyä ottamasta niitä huomioon. Mitä ne ovatkin, faktat ja uusi tutkimustieto kannattaa toivottaa tervetulleeksi jo tieteen itseisarvon vuoksi. Juuri kuluneena kesänä sain kollegoiltani Hassilta ja Pietikäiseltä syytökset haluttuani poistaa parlamentin päätöslauselmasta lauseen, jonka mukaan parlamentti halusi "tuomita yritykset saada ilmastonmuutoksen syitä ja vaikutuksia koskevien tutkimusten tulokset näyttämään epäilyttäviltä, epävarmoilta tai kyseenalaisilta". Outoa, sillä tieteeseen kuuluu aina epävarmuus. Outoa, ikään kuin meillä olisi hallussamme lopullinen totuus eikä enää saa epäillä. Lisäksi tuo parlamentin sanavalinta oli arveluttava. Poliitikkojen sekaantuminen tiedemiesten tutkimustuloksiin ja niiden tulkintoihin huolestutti, sillä historia on opettanut sellaisen vaaroista.
2) Päättäjän olisi viisasta hillitä hurahtelua suuntaan jos toiseenkin. Ja hyödyllisiksi tiedettyihin toimenpiteisiin kannattaa satsata joka tapauksessa. Lämpeni tai ei, energiaa tulee joka tapauksessa säästää, energiaomavaraisuuttamme kasvattaa, ja hiukkaspäästöjä karsia, koska ne tappavat. Kaikenlaista saastumista pitää estää. Siksi sellaiset ilmastonmuutosta torjuvat toimet, jotka ovat linjassa hyödyllisten tavoitteiden kanssa, ovat joka tapauksessa hyvä ja välttämätön satsaus tulevaisuuteen.
3) Muissa kohdin tulisi olla entistä harkitsevaisempi, ja keskittyä olennaiseen. Olen varoittanut näillä sivuilla sellaisesta uusiutuvan energian huumasta, joka ongelmia ratkoessaan luo niitä lisää. (Biopolttoainepuolella Suomessa tapahtui iso hurahdus: ensin Cronberg syytteli Suomea viivyttelystä ja jumbosijasta, ja aihe oli vihreiden ykkösagendaa. Sitten huomattiin vaarat, käännettiin kelkka ja kiellettiin omat puheet. Minulla lienee varaa sanoa tämä, koska varoitin aiheesta ajoissa. Me tarvitsemme niitä, mutta laatuun ja elinkaareen pitää kiinnittää huomiota.)
Varoisin entistä enemmän puunpolton voimakasta lisäämistä. Se heikentää hiilinieluja, kiihdyttää eroosiota ja lisää hiukkaspäästöjä. Ilmatieteen laitoksen professori Petteri Taalas varoitti taannoin, että ilmastotalkoot uhkaavat lähes kaksinkertaistaa hiukkaskuolemat lisääntyneen puunpolton takia – se olisi mieletöntä. En suinkaan moiti puuhakkeen käyttöä kaukolämpövoimaloissa, koska niissä hiukkaspäästöt saadaan kuriin, mutta lisääntynyt hajautettu puunpoltto ilmastotekojen nimissä on pahentanut selvästi jo nyt kaupunki-ilman laatua. Hiukkaskuolemat ovat jo nyt Euroopassa vuosittain noin 350 000, joten kyse ei ole pikkujutusta.
MOTissa mainittu tutkija John Christy on ollut itse IPCC:n eli YK:n ilmastopaneelin yksi johtavista sisällöntuottajista. Mielestäni hän sanoo hyvin: "Kun tarkastellaan ympäristökysymyksiä nyt, pitää katsoa, mitä vastaan on kaikkein tärkeintä käydä taistoon. — Miksi emme taistelisi veden saastumista vastaan? Koska osaamme jo nyt puhdistaa vettä, voimme pelastaa miljoonien ihmisten hengen. Antamalla lapsille ravinteita, kuten vitamiineja, voidaan pelastaa miljoonien henki."
Christy tylyttää varsin suorasukaisesti: Kustannushyödyn näkökulmasta lämpiämisen vastustus on kaikista huonoin sijoitus. Hiilidioksidia on niin paljon, että voimme vähentää vain murto-osan sen määrästä. Toisin sanoen sillä ei ole mitään merkitystä ilmastoon.
On totta, että CO2-päästöjen rajoittaminen näyttää ylivoimaiselta. Keväällä ilmestyneen Science-lehden mukaan Kiinan päästöt ovat vuonna 2030 yhtä suuret kuin koko maailman päästöt nyt, jos nykykehitys jatkuu. Syynä on siellä tapahtuva voimakas kaupungistuminen ja teollistuminen: joka viikko Kiinassa lisätään hiilivoimaa kahden 500 MW laitoksen edestä. (Näillä luvuilla on raflattu viime aikoina paljon, mutta tuo oli Sciencen luku, jota voinee pitää kohtuullisen uskottavana). Yhtä kaikki, jos Eurooppa ei saa Kiinaa mukaan, päästövähennykset jäävät turhaksi. Me tarvitsemme tehokkaampaa ilmastopolitiikkaa, Kioton sopimus on suorastaan vahingollinen.
Miten siis suhtaudun? Eipä hötkyillä. Jatkaisin päästöjen leikkaamista keskittyen sinne, missä se on järkevää joka tapauksessa. Yrittäisin saada muun maailman mukaan sellaiseen ilmastopolitiikkaan, jolla päästöjä voidaan tehokkaammin leikata – Kioto-malli se ei ole. Energiatehokkuus on oikea suunta, jota ei kadu silloinkaan, vaikka kylmät kelit jatkuisivatkin. Hiukkaspäästöt on saatava pienemmäksi niin ikään. Mutta sellaisiin taloudellisiin riskeihin en menisi, joita tänäänkin parlamentissa puitu päästöoikeuksien huutokauppa merkitsisi. Se valtava taloudellinen satsaus ei leikkaisi globaaleja päästöjä sen enempää kuin omakaan vaihtoehtoni, benchmarkattu jakomalli, mutta tulisi huomattavasti kalliimmaksi vieden tuotantoa Euroopasta muualle. Eikä mikään viittaa siihen, että muut maat, Kiina, Intia, Japani tai USA olisivat halukkaita huutokauppamalliin. Päinvastoin, molemmat USA:n presidenttileirit ovat ilmaisseet haluttomuutensa eurooppalaiseen päästökauppaan. Ja jos joku ei tätä usko, aina voi asian tarkistaa.
