Takana umpihullu viikko. En ole koskaan nähnyt mitään sellaista europarlamentissa.
Kyse on siis päästökaupasta. Se on EU:n tämän lainsäädäntökauden tärkein direktiiviuudistus ainakin taloudellisten vaikutustensa osalta. Poliittiset ryhmät ovat täysin hajalla asiassa. Vaikka Suomessa asiasta puhutaan tuskin lainkaan, tuntuu, että muualla muusta ei puhutakaan. Useat teollisuuslaitokset ovat uhanneet siirtyvänsä pois Euroopasta, mikäli komission esitys jää voimaan. Miksi maailman puhtaimman teollisuuden pitäisi joutua tappiolle, ihmetellään.
Kysymys ei ole siitä, että ne vastustaisivat EU:n päästövähennyssitoumuksia vaan komission ajamaa mallia niihin, päästöoikeuksien huutokauppaa. Huutokaupan katsotaan nostavan kustannuksia tarpeettomasti ilman erityistä ympäristöhyötyä ja antavan kilpailuedun EU:n ulkopuoliselle saastuttajalle.
Olen samaa mieltä. Komission resepteillä tehdään huonoa politiikkaa, jossa viedään saasteita ja tuodaan työttömyyttä. Komission mallia kannattava vihreiden Hassi on suoraan sanonutkin että he haluavat hintojen nousevan. Päästökaupan piti olla alun alkaen instrumentti, jolla päästövähennykset tehdään halvimmin, mutta tottahan tuo on: se nostaa hintoja. Ympäristön edun kanssa sillä ei välttämättä vielä ole tekemistä.
Olen siksi esittänyt komission huutokaupalle vaihtoehtoa, jonka mukaan päästöoikeuksia pitäisi jakaa energiaintensiiviselle teollisuudelle niin sanotun benchmark-mallin mukaisesti. Kyseessä olisi päästövähennystavoitteen asteittainen kiristäminen tuotantoalakohtaisesti tehokkaimman tuotantomuodon mukaan siten, että vain vähäpäästöisimmät valmistajat saisivat kokonaan ilmaiset päästöoikeudet. Järjestelmä kannustaisi päästövähennyksiin, koska se johdonmukaisesti palkitsisi niistä. En uskalla veikata, meneekö mallini läpi parlamentissa, mutta merkittävät jäsenmaat neuvoston puolella, viimeksi Saksa, ovat muuttaneet kantansa benchmark-mallin taakse. Samoin Euroopan ammattiyhdistysliike on vedonnut benchmarkin puolesta.
Vihreitä lukuun ottamatta kaikki poliittiset ryhmät ovat nyt hajalla asiassa, oma ryhmäni erikoisimmalla tavalla. Virallinen raportöörimme, komission mallille uskollinen Avril Doyle on menettänyt oman ryhmänsä tuen, kun useimmat kansalliset delegaatiot ovat siirtyneet ns. Korhola-Florenz mallin taakse. Lisäksi Doylen oma kotimaa Irlanti on siirtynyt bechmarkmallin kannattajaksi.
Kuluneella viikolla Doyle yritti jopa vilunkikonstilla hämätä ryhmän taakseen. Eräs hänen uusista esityksistään oli benchmark-käsitteen määritelmä, jota hän mainosti sanomalla, että on rakentanut sen meidän ehdotuksemme pohjalle. Osa kollegoista jo ilahtui ja ehti ilmaista kompromissille hyväksyntänsä: nyt Doyle vihdoin ymmärtää joustaa! Pilasin ilon kysymällä, onko hän siis vihdoin valmis käyttämään benchmarkia ehdottamallamme tavalla. No, siitä ei ollut kyse kunhan käsite vain tarkennettin. Totesin kollegoille, että yhtä hyvin voisimme tehdä direktiiviin shamppanjavispilän määritelmän, mutta jos sitä ei aiota käyttää, ele on turha.
Tiistai-iltana söimme illallista Euroopan energiafoorumin kokouksen merkeissä. Läsnä olivat Doyle ja useat mepit, myös Hassi ja Seppänen. Doyle oli varsin yksin kantoinensa ja ehkä tiukimman puheen piti Seppänen. Hän sanoi, ettei ole tunnetusti tottunut pitämään teollisuuden puolta, mutta nyt on kyse työpaikoista. Seppänen muistutti Doylea, että ennen teollisuusvaliokunnan äänestystä tämä oli pilkannut Seppästä pahuksen kommunistiksi, kun tämä oli lähtenyt ryhmineen tukemaan Korholan kompromissipkettia.
Itsekin sanoin ettei minua teollisuuden kohtalo huoleta, sehän sopeutuu aina, vaikka sitten muuttamalla pois Euroopasta mutta työpaikkojen ja ympäristön turvaamisen pitäisi huolettaa jokaista poliitikkoa.
Keskiviikkona ryhmämme keskusteli päästökaupasta ryhmäkokouksessa. Doyle oli taas kerran yksin ajatuksineen. Vain britti, joka oli itse nimittänyt hänet raportööriksi, puolusti häntä. Muut ovat tyytymättömiä siihen, ettei ryhmämme oma kanta tule nyt edustetuksi lainkaan. Tässä linkki puheeseeni, jonka pidin siellä.
Istun paraikaa Kokoomuksen puoluevaltuuston kokouksessa. Jyrki on pitänyt loistavan puheen, jossa hän on esitellyt kuntavaaliohjelmaamme. Sitä ennen hän otti kantaa Kauhajoen tapahtumiin. Kirjoitin itsekin viime yönä aiheesta samansuuntaisia ajatuksia sisältävän kolumnin.
Juuri tulleen tiedon mukaan Jutta Urpilainen syyttää Kokoomusta vaalilupausten rikkomisesta peruskoulujen suhteen. Hän ei tunnu tajunneen, että juuri tämä hallitus on laittanut määrärahoja luokkakoon pienentämiseen ei edellinen.
Miten Urpilainen onnistuukin aina ampumaan harhaan? Jollei hän vaihda pian avustajiaan, kiusalliset kommentit typeristä ehdotuksista vain jatkuvat. Kauan ei voida ajatella, että kyse olisi vain sovinismista.
