Arvoisa puhemies,
Kiitän esittelijää siitä, että kulttuuriteollisuuden monikasvoisuus ja keskeiset ongelmakohdat on tuotu mietinnössä esiin kattavasti. Kun pohditaan kulttuuriteollisuuden asemaa eurooppalaisessa yhteiskunnassa, on pidettävä mielessä kaksi peruslähtökohtaa.
Ensinnäkin on ymmärrettävä kulttuurin merkitys ihmisen elämänlaadulle. Kulttuurin tuotteet lisäävät hyvinvointia. Yhteisö tunnustaa eurooppalaisille sivistykselliset perusoikeudet, jotka kattavat ihmisen oikeuden kulttuuriin. Käsittelemme siis perustavanlaatuisia kansalaisoikeuksia.
Toiseksi on ymmärrettävä kulttuurin merkitys sen tuottajille. Monelle kulttuurintekijälle työ on paitsi intohimo myös elinkeino. Omasta työstä saatava asianmukainen korvaus on niin ikään jokaisen perusoikeus. Sellaisen toimintaympäristön takaaminen, jossa kenenkään oikeuksia ei poljeta, kuuluu lainsäätäjälle. Kulttuurituotoksia ei ole ilman tekijöitä, ja jos työstä ei makseta, kulttuuriteollisuuden kasvu rajoittuu.
Kulttuuriteollisuutta koskevassa lainsäädännössä, kuten tekijänoikeuksien ja lähioikeuksien sekä teollisoikeuksien suojaamisessa on siis kyse aina tasapainottelusta kulttuurin kahden yhteiskunnallisen ulottuvuuden kanssa. Se vaatii lainsäätäjältä erityistä herkkyyttä. On tunnustettava, että kulttuuriteollisuus on erityislaatuinen ala ja vaatii siksi erityislaatuisen oikeudellisen aseman.
Kulttuuriteollisuuden merkittävin haaste on tietysti informaatioteknologia. Kulttuuriteollisuus hyötyy teknologian ja informaatiomarkkinoiden kehittymisestä, mutta tarvitsee samalla suojaa uusissa järjestelmissä.
Komissiolta tarvitaankin pikaisia toimenpiteitä, jotta henkisen omaisuuden suhde kulttuuriin ja talouteen saadaan muuttuvassa toimintaympäristössä selkiytettyä. Keskeisin haaste on, miten jokaiselle oikeudenhaltijalle ja kulttuuriteollisuuden portaalle voidaan turvata oikeudenmukainen ja aito korvaus tehdystä työstä, ja samalla taata kuluttajille valinnanvara sekä vaivaton pääsy kulttuurituotteiden luo.
