Arvoisa puhemies, Irakin pakolaisten tilanne jatkuu edelleen vaikeana, yhtä edistysaskelta lukuun ottamatta. YK:n pakolaisasioiden päävaltuutetun suositus pakolaisstatuksen antamiseksi etelä- ja keski-irakilaisille turvapaikanhakijoille vuoden 1951 yleissopimuksen mukaan oli tervetullut ratkaisu. Samoin kuin täydentävän suojamuodon tarjoaminen silloin, kun pakolaisstatusta ei anneta.
Haluan erityisesti nostaa esille kaksi asiaa Irakin rajojen sisäpuolelta. Ensinnäkin uskonnollisten vähemmistöjen asema käy yhä sietämättömämmäksi. Assyrialais-, armenialais-, ortodoksi- ja muita kristillisiä ryhmiä sekä mandealaisia ja juutalaisia syrjitään räikeästi mm. työmarkkinoilla. Tietyillä alueilla viranomaiset ovat täysin kykenemättömiä suojelemaan vähemmistöjä muslimimilitaristien väkivallalta. Uskonnonvapaus on siten tosiasiassa supistunut olemattomiin.
Toiseksi pidän käsittämättömänä uhkauksia, joita irakilaisviranomaiset ovat antaneet tarvikehuollon jäädyttämisestä iranilaispakolaisilta. Näillä opposition jäsenillä on kansainvälisoikeudellinen pakolaisstatus ja luovuttamaton oikeus suojaan.
