Olen tietenkin ensikertalainen, mutta vaatimattomallakin kokemuksella uskaltanen arvioida, että hallitusneuvottelut alkoivat hyvin positiivisissa tunnelmissa. Ilmapiiri oli venkoilematon ja hyvä. Vaalitulosta ei kiukuteltu puolin eikä toisin – kuten ehkä neljä vuotta siten – ja todettiin, että kokoonpano heijastelee mutkattomasti tulosta: koolla on kolme voittajaa sekä suurin puolue. Mikäs tässä. Kävin ravistamassa Vanhasen kättä ja Korholan aiheuttamat skandaalit kuitattiin iloisesti: No hard feelings.
Aamun avasi pääministeri Vanhanen, joka totesi tilanteen historiallisuuden. Alussa kerrattiin myös neuvottelujen pelisäännöt, joista ensimmäinen oli se, että kartetaan tällaisia ahdashenkisiä ilmaisuja – pelisääntöjen sijasta Vanhanen puhuisi mieluummin vaikkapa parhaista käytännöistä.
Yksi parhaista käytännöistä on viisas vaitiolo. Hallitusohjelman sisältökysymyksistä en siis pukahda mitään. Sovimme yksissä tuumin, ettei sellaisista tulla ulos asioiden ollessa kesken.
Tästä tulee siis vain irrallisia havaintoja:
Raimo Sailas, Erkki Liikanen ja Esko Aho pitivät jokainen kiinnostavat esitelmät. Kaikista tuli tavalla tai toisella läpi se viesti, että hallituksella on edessään historiallinen haaste: sekä ilmastonmuutos että ikärakenteen muutos ovat molemmat ilmiöitä, joissa emme voi ottaa oppia menneisyydestä.
Lounas oli yhtä rehti kuin tunnelma: lihapullia ruskealla kastikkeella, perunalla ja riisillä.
Otin Säätytalolle mukaan lenkkivehkeet mutta ainakaan ensimmäisenä päivänä ei löytynyt sopivaa rakoa 30-45 minuutin juoksulenkille. Kuulun elinkeino-, energia- ja ilmastotyöryhmään, ja istuimme Timo Kallin johdolla koko iltapäivän illalliseen saakka (illalliseksi norjalaista lohta, jälkiruokana suklaamoussea).
Säätytalon kokoushuoneen istuimet eivät ole naisystävällisiä. Ne rikkovat sukkia, joten stay upit ovat ainoa oikea valinta säästäessään raaka-ainetta ja energiaa. Jotenkin arvasin. Identtisen varaparin mukaanotto oli siis kaukaa viisasta.
Kehitysyhteistyön palvelujärjestö Kepalla oli Säätytalon edessä yksi sympaattisimpia mielenosoituksia, joihin olen törmännyt. Vetoomus 0,7% puolesta Karhunpoika sairastaa -laulun avulla sai herkistymään. Sailas ei luvannut muuta kuin negatiivista liikkumavaraa mutta ihmettelen, ellei tämä koalitio korota kehyprosenttia. Ainakin jokainen oli vaalien alla sitä nostamassa. Tämä kommenttini ei kuitenkaan parhaiden käytäntöjemme mukaisesti kuvannut käytyjä keskusteluja vaan oli pelkkä vaalienalushuomio, oman vakaumukseni lisäksi.
