Arvoisa puhemies,
Ryhmämme tukee lämpimästi tätä päätöslauselmaesitystä. Irakin sodasta aiheutunut valtava humanitaarinen kriisi jatkuu. YK:n mukaan yksin viime vuonna yli 34 000 siviiliä kuoli väkivaltaisesti. Päivittäin uhreja on siis lähes sata. Jatkuvaan konfliktiin ei ole odotettavissa nopeaa ratkaisua, mikä osaltaan kasvattaa pakolaisvirtaa.
Taustalla on ongelmanasettelu, jonka voi vastaisuudessa ennustaa vain lisääntyvän erilaisissa konflikteissa.
Irakin tilanne on saavuttanut sisällissodan asteen. Etenkin kristitty vähemmistö on joutunut sijaiskärsijäksi, ja useita heistä on tapettu. Irakin turvallisuusjoukot eivät ole kyenneet suojelemaan kristittyjä, riippumatta siitä mikä hallituksen asenne on.
Turkki, Jordania ja Libanon ovat ottaneet vastuun pakolaisten väliaikaisesta sijoittamisesta. Näissä maissa YK:n pakolaisjärjestö ei ole voinut antaa pakolaisstatusta nykyisen konfliktin aikana tulleille irakilaisille, sillä tilanne ei täytä Geneven sopimuksen kriteerejä. Nykyinen hallitus ei vainoa kristittyjä, mutta ongelma on siinä, että maan sisäiset ryhmittymät tekevät sen, eikä hallitus saa niitä kuriin. Kansainväliset sopimukset eivät siis suo irakilaiskristityille pakolaisstatusta mutta he ovat epäilemättä tilapäisen suojelun tarpeessa.
Suojellakseen turvapaikanhakijoita UNCHR ei ole antanut heille myöskään kielteistä päätöstä, koska muuten isäntämaa voisi palauttaa heidät takaisin Irakiin, ja tämän UNHCR haluaa välttää. On siis erittäin välttämätöntä, että kansainvälinen yhteisö vastaa UNCHR:n vetoomukseen kansainvälisen lisätuen liikkeelle panemiseksi. Pakolaisten auttamiseksi tarvitaan kansainvälistä apua, jotta suurien pakolaismäärien kanssa taistelevat naapurimaat eivät sulkisi rajojaan irakilaisilta. Tuore tieto siitä, että Yhdysvallat ottaa pakolaisia vastaan, on oikean suuntainen askel – ja välttämätön, koska aiemmin se väisti vastuunsa asiassa. Näitä uutisia tarvitaan lisää. EU-maista kiitokset ansaitsee Ruotsi.
Irakilaispakolaisten tilanne on aivan epätoivoinen: pulaa on kaikesta, elintarvikkeita, lääkkeistä, terveydenhoidosta, polttoaineesta. Tästä kuulin konkreettisia esimerkkejä, kun johtamani ihmisoikeusjärjestö tapasi viime syksynä Turkissa ryhmän Irakin kristittyjä pakolaisia.
Mutta kaikkein oleellisinta irakilaisten auttamiseksi olisi toteuttaa kokonaisvaltaiset uudistukset lain- ja oikeudenmukaisuuden lisäämiseksi koko Irakissa. Samoin Irakin hallituksen on tehtävä kaikkensa saattaakseen rikoksiin ja ihmisoikeusrikkomuksiin syyllistyneet oikeuden eteen. Levottomuuksien ja vähemmistöihin kohdistuvan väkivallan loppumisen kannalta tämä on oleellista.
