Keskiviikkoiltana tunsin kiitollisuutta illallisella: varovaisesti maisteltu sushi tuntui pysyvän sisällä eikä edes aiheuttanut kipua vatsassa vatsatauti selätetty. Aivastelin muutaman kerran ja otaksuin syyksi tuimanpuoleisen wasabitahnan. Illan edetessä kuitenkin alkoi tulla selväksi, että kiitollisuuteni oli viestikapulaluonteista: nyt oli flunssan vuoro. Ylenmääräinen nesteiden läikkyminen laitojeni yli jatkuu.
Nyt olen paluulennolla Strasbourgin viikolta kotiin. Nenänalus on jo rohtunut, korvat paukkuvat ja silmät vuotavat. Poliitikon rykimiseen on tullut tiheämpi rytmi. Perjantaina minun pitäisi olla Kokoomusmeppien Korva-kiertueella koko päivän, mutta annan kuumemittarin lukemien ratkaista asian aamulla.
Bussimatkalla Strasbourgista Frankfurtiin Anneli, Piitu ja minä päivittelimme kuluneen viikon vauhdikkaita käänteitä, samalla kun taltutimme Piitun nälkää. (Kauppi ei ollut ehtinyt saada suuhunsa mitään koko päivänä, ja niinpä hän sai Jäätteenmäeltä banaanin ja minulta puolikkaan sämpylän ja juuston.) Olihan tämä melkoinen viikko, eikä vain REACH-äänestyksen takia. Tänään nuijittiin budjetti, alkuviikosta tv-mainontaa koskeva direktiivi ja laajentumismietintö. Myös uutiset Jari Vilenin tulevasta nimityksestä pohdituttivat meitä, sillä viime vuosina on nähty maan johdon katsoneen karsaasti poliittisia palkkiovirkoja mm. Suomen Pankissa.
Ainakaan minun tasolleni kokoomusjohdossa tietoa nimityksestä ei ennakkoon tullut, se yllätti meidät täysin. Annelikin näytti olleen siitä paremmin informoitu. Hän kertoi alkusyksystä ihmetelleensä ääneen, mikä nyt on, kun Vilenin lausunnot hallituksen EU-politiikasta ovat niin diplomaattisia ja myötäsukaisia. Silloin eräs perillä oleva taho valisti ihmettelijää: palkkiovirkaa odotellaan.
Logiikan jatkokurssin selvittäneenä ymmärrän, että tästä voi vetää lukuisia johtopäätöksiä. Niitä en kuitenkaan kirjaa ylös. Hymyilen vain.
Päivän herkullisin luontovideo: Husky Rescue Nightless Night
