On ollut rankka viikko. Kolme päivää vatsataudissa uuvuttaa kenet tahansa. Ajatus ei kulje, vain oksennus kulkee. Eilen täysistunnon äänestyksissä kannoin oksennuspussia mukanani. Kollegat luulivat, että taas se Korhola keräilee niitä pussejaan (Malaysian Airways), mutta minullapa oli painavampi ja kosteampi syy.
Vieläkin olo on heikko ja pulssi korkea, mutta ihanaa alkaa tuntua normaalilta. Kahvistakin pääsin pakotettuna eroon eli nyt voin miettiä, alanko juoda kahta päivittäistä kupillistani ollenkaan.
REACHista on nyt sitten äänestetty. Kompromissi, jonka saimme aikaan, oli ihan kelvollinen. Komission ehdotukseen verrattuna vähennämme ylimääräistä byrokratiaa ja pääsemme samalla nykyistä parempaan ihmisten terveyden ja ympäristön suojeluun. Lopputulos on loistouutinen kaikille, jotka ovat kiinnostuneita ympäristöstä ja terveydestä. Pekkariselle annan tästä suuren tunnustuksen, ja luulenpa että REACHin neuvottelutulos jää Suomen pj-kauden suureksi saavutukseksi.
Kollegani Hassi tyrmäsi esityksen kuitenkin täysin ja käytti aika värikkäitä ilmaisuja. Konservatiivit olivat myrkyttäjien juoksupoikia ja tyttöjä ja "ottivat ohjeensa suoraan kemianteollisuudelta, kansalaisten terveydestä piittaamatta. Toivon, että konservatiivien likainen rooli välittyy myös kansalaisten tietoon. Suomalaistoimittaja pyysi minua kommentoimaan Hassin väitteitä hormonihäirintäkemikaaleja koskien. Keskustelin asiasta ympäristövaliokunnan puheenjohtajan Florenzin kanssa kuullakseni EPP-ryhmän kompromissineuvottelijoiden tarkempia perusteita. Minähän olin itse marraskuussa työmatkaputkessa.
Siitä seurasi, että Florenz suuttui pahanpäiväisesti Hassin mediassa esittämille väitteille. Ympäristövaliokunnan varapuheenjohtajana Hassi ei voi sanoa mitä tahansa, väitteiden pitäisi vastata myös todellisuutta – muuten palli heiluu.
Nyt vasta tajusin, mitä peliä harvinaisella kielellä voi pelata. Meppi voi todellakin harjoittaa tietynlaista kaksoisagendaa: olla rakentava täällä ja hajottava tuolla. Kun kukaan täällä ei ymmärrä hänen viestejään ja ani harvoin niitä käännetään, niin panettelu ei maksa mitään.
On loogista, että REACHin kohdalla lobbaus oli keskimääräistä suurempaa. (Omalla kohdallani jätepuitedirektiivi oli tosin tänä vuonna suurempi lobbaustapaus.) Syy on yksinkertainen: kun tämä yksi ja sama asetus koskee lähes kaikkia, lähes kaikilla on siitä myös mielipide. Myös ympäristöjärjestöt näyttivät lobbausvoimansa.
Kemikaalilaki ei ollut helppo prosessi. Alunperin tämän asetuksen piti koskea ihmisen valmistamia synteettisiä aineita, ei luonnonmateriaaleja kuten paperia tai metalleja. Pitkän valmisteluprosessin aikana lainsäädännön piiriin päätyivät myös luonnonmateriaalit, ja tästä seurasi ongelmia. Kemikaaleille tarkoitetut testit eivät ole mikään yksinkertainen asia luonnonmateriaaleille. Siksi on kohtuullista sanoa, ettei teollisuus aina valita vain 'ympäristövihamielisyyttään' vaan siksi, että tällainen yhteen muottiin puristettu säädös ei ota huomioon eri tuotteiden ja materiaalien erityisongelmia panna REACH täytäntöön.
On koko joukko avoimia kysymyksiä esimerkiksi testauksesta: kiinteä teräsmöykky ei sovellu REACH-testeihin, jolloin viranomaiset ehdottavat teräspulverin käyttämistä. Se ei kuitenkaan vastaa todellisuutta: eiväthän käyttäjät altistu teräspölylle vaan sekoittelevat teetään kiinteällä lusikalla.
Olin vähällä kirjoittaa kahviaan, mutta pysytään nyt toistaiseksi kamomillan ja vihreän teen linjoilla. Tämän illan Kokoomusdelegaation jouluillallinenkin sujuu minulta hillitysti ja hienosti. Teetä tujumpaa tuskin menee alas. Menemme paikalliseen sushiravintolaan ja pistämme samalla eurooppalaisen sushipolitiikan kuriin.
