Hymyily
Sivelen armaita kasvojasi,
poskesi pientä omenaa,
siroja, kirkkaita kulmiasi,
tukkaasi silkinruskeaa
nenääsi pientä ja lystikästä –
sinua ilman en elämästä
mitään saattaisi aavistaa.
Vain sinun luonasi, rakkaani pieni
löysin kirkkaan, selkeän tieni
iloni yksinkertaisen.
Ylpeät veljeni sanovat siitä
että ei kykyni paljoon riitä –
pieni ja arkipäiväinen.
Mutta en lakkaa hymyilemästä
luovu en viisaudestani tästä,
jonka syvästi ymmärrän.
Olen vain suojeleva syli,
kasva kauas äitisi yli,
äitisi tietämättömän.
Köyhä ja tietämätön kovin
tänään meistä on jokainen
Mutta valkein ja rikkain povin
sinua ruokin hyväillen.
Kasvatan kohti aikaa uutta
selkeyteen ja totuuteen.
Kirkas rahtunen vastaisuutta
siksi on kaikessa, minkä teen.
(Aale Tynni, kokoelmasta Soiva metsä)
