Euroopan parlamentti käsittelee tammikuun täysistunnossa esittelemääni suositusta toiseen käsittelyyn, jonka koko otsikko kuuluu koko komeudessaan seuraavasti: Århusin yleissopimuksen määräysten soveltaminen yhteisön toimielimiin ja elimiin.
Århusin sopimuksella pyritään lisäämään kansalaisten mahdollisuuksia saada tietoa ja osallistua päätöksentekoon ympäristöasioissa mahdollista oikeudessa tapahtuvaa muutoksenhakua myöten. Se on merkittävä saavutus kansalaisen osallistumis- ja tiedonsaantioikeuksien parantamiseksi ja osa toimivaa demokratiaa. Sopimuksen hyväksymisen on pelätty myös aiheuttavan vaikeuksia Suomelle.
Euroopan Yhteisössä Århusin sopimuksen toimeenpano tapahtuu kolmella direktiivillä, joista kaksi ensimmäistä ns. pilaria ovat jo läpäisseet yhteispäätösmenettelyn sovitteluineen. Nämä pilarit, joiden rapörtöörinä toimin, koskivat ympäristötiedon avoimuutta sekä yleisön osallistumisoikeutta eli kuulemista. Kolmas direktiivi, oikeus muutoksenhakuun, jää ilmeisesti kokonaan kesken, sillä jäsenvaltiot eivät ole löytäneet vaihtelevien oikeuskäytäntöjensä vuoksi yhteisymmärrystä, ja hanketta on haluttu lykätä.
Nyt käsittelyssä oleva asetus koskee Århusin sopimuksen soveltamista EU-instituutioihin. Käytännössä sopimus antaa ympäristöjärjestöille oikeuden viedä EU-instituutioiden tekemät päätökset EU:n tuomioistuimeen. Se vie sopimuksen tavallaan uudelle tasolle – on eri asia valvoa ja säädellä sitä sitä miten esimerkiksi viranoaminen soveltaa ja tulkitsee ympäristölainsäädännön määräyksiä kuin miten demokraattisesti valittu lainsäätäjä toimii tehtävässään.
Euroopan parlamentti on tehnyt työtä Århusin sopimuksen kanssa vuodesta 2000, jolloin se sai komission version sopimuksen ensimmäisestä pilarista – kansalaisen oikeudesta ympäristöä koskevaan tietoon. Linjamme on ollut koko ajan kunnianhimoinen ja kansalaisen osallistumista puolustava. Lähdemme siitä, ettei mikään saa rajoittaa kansalaisen oikeuksia saada tietoa ja tulla kuulluksi ympäristöasioissa. Se on demokratian toimivuuden kannalta olennaista maailmassa, jossa ympäristökysymyksillä on yhä keskeisempi rooli.
Århusin sopimus on tärkeä osa toimivaa demokratiaa. Siksi en pidä oikeana, että kansalaisoikeuksia käytettäisiin muutoksenhaun osalta väärin, hidastamaan hankkeita tai antamaan toimintakenttä järjestöjen varainkeruukampanjoille. Emme myöskään voi hyväksyä, että poliittisten päättäjien lainsäädäntötyö kompastuisi järjestöjen loputtomiin valituksiin. Valitusoikeudesta ei ole tarkoituksenmukaista tehdä ikiliikkujaa. Väärinkäytökset veisivät pohjaa pois niiltä oikeuksilta, joita alun perin lähdimme puolustamaan. Siksi nyt täysistuntokäsittelyn yhteydessä on oltava tarkkana sen suhteen, miten yhteisö todella soveltaa oikeutta muutoksenhakuun.
Lue tästä viime vuonna kirjoittamani artikkeli sopimuksesta. Pohdin siinä enemmän Århusin kolmannen pilarin ongelmakohtia kuten rajoittamatonta oikeutta nostaa kanteita missä vaan sekä kansalaisjärjestöjen määritelmään. Tällä hetkellä joka tapauksessa näyttää siltä, että parlamentin toisen luennan jälkeen parlamentin ja neuvoston kannat ovat niin etäällä toisistaan, että päätösten osalta edetään sovitteluun.
Tästä linkistä taas päädyt ihan muualle, nimittäin Århusin kaupungin sivuille. On ihan mielenkiintoista nähdä, mikä paikka on antanut nimensä sopimukselle. Kaupunki on Tanskan toiseksi suurin ja sillä on pitkä ja kunniakas historia. Tutustu ihmeessä!
