Arvoisa Puhemies,
Joskus käy suorastaan sääliksi Lissabonin kaunista kaupunkia – se on alkanut symboloida tavoitetta, joka uhkaa karata eurooppalaisten käsistä pelkäksi haavekuvaksi. Lissabon ei ansaitse sitä – aivan kuin Nizzakaan ei ansaitse olla huonon kompromissin symboli.
Mutta nyt meillä olisi yksi tilaisuus kurottautua Lissabonin strategian tavoitteita kohti ympäristöarvoista tinkimättä. Toiseen käsittelyyn tuleva luonnos energiaa käyttävien tuotteiden direktiiviksi onkin loistava esimerkki tästä mahdollisuudestamme joko edistää tavoitteidemme saavuttamista tai heikentää niiden toteutumista.
Energiaa käyttävien tuotteiden osalta suurin huolenaihe on valmistuksen painopisteen siirtyminen yhä enemmän Kiinaan ja muualle Aasiaan. Tämä teollisuutemme ja ympäristön kannalta epäedullinen kehitys saattaa jopa kiihtyä tulevaisuudessa Aasian kevyempien ympäristö-ja työsuojeluvaatimusten johdosta. Sama trendi on hyvin nähtävissä muilla teollisuutemme aloilla, mm. ilmastopolitiikan puolella, jossa tehdyt EU-lainsäädännölliset ratkaisut ohjaavat teollisuutta löysempien normien piiriin näin heikentäen sekä EU:n kilpailukykyä että ympäristömme kuntoa. Onkin tärkeää että parlamentti hyväksyisi tällä viikolla mietinnön, joka turvaisi niin ympäristömyönteisen tuotesuunnittelun kuin eurooppalaisen elinkeinoelämän kilpailukyvyn.
Nyt saavutettu kompromissiratkaisu, josta äänestämme, on ollut EU:n instituutioilta onnistunut prosessi ja olen myös itse ollut aktiivisesti tukemassa syntyneitä muutosehdotuksia. Haluankin tässä yhteydessä nostaa esiin mielestäni kaksi tärkeintä asiaa. Puhuessamme kilpailukyvystä on olennaista, että käsiteltävän direktiivin lailliseksi pohjaksi valitaan Yhteisön perussopimuksen artikla 95. Tuotteita koskevat vaatimukset on oltava samankaltaiset koko Euroopassa, jotta energiaa käyttävien tuotteiden vapaa kulku sisämarkkinoilla turvattaisiin.
Toinen tärkeä ratkaisu tehtiin tarkistusvaatimuksissa. Uudet vaatimukset viivästyttäisivät tuotteiden saapumista markkinoille tarpeettomasti ja olisivat näin erityisen ongelmallisia juuri sähkö- ja elektroniikka-alalla, jossa tuotteiden kehitys on tyypillisesti nopeaa. Koska tarkistamisesta aiheutuvat kulut olisivat lisänneet suoraan valmistuskustannuksia, sen haitalliset vaikutukset erityisesti pieniin ja keskisuuriin yrityksiin olisivat olleet tuntuvat.
Olenkin iloinen, että olemme nyt löytäneet yhdessä neuvoston kanssa hyvän mahdollisuuden kompromissiin, jossa emme kuitenkaan joudu tinkimään seuraavalle viisivuotiskaudelle itse asettamiamme tavoitteita, Kiotoa ja Lissabonia.
