Vaalien alla logiikka ei ole aina huipussaan. Moni jättää äänestämättä, mutta perustelee sen syillä, joiden vuoksi hänen nimenomaan pitäisi äänestää. Viitataan eliittiin, joka elää elämäänsä muista irrallaan, tai siihen ettei kuitenkaan voi vaikuttaa. Tai siihen, että poliitikot ovat niin kelvottomia.
Hyvä äänestäjä, nyt sinä olet kuningas! Käyttäydy kuin kuningas ja käytä valtaasi. Suomi lähettää europarlamenttiin 14 edustajaa, äänestät tai et. Edustajien lukumäärä ei protestista vähene. Jos et äänestä, joku toinen käyttää äänesi tuplana. Miksi antaisit oman äänesi toisen, ehkä vähemmän fiksun äänestäjän käsiin. Äänestämällä voi vaikuttaa edustajien laatuun ja tehdä oman panoksesi siihen, ettei EU muutu vain oligarkiaksi, harvainvallaksi.
Äläkä vaikene kahdellakymmenellä kielellä. Näin teet, jos jääväät äänesi eurovaaleissa. Värvää mieluummin itsellesi hyvä edustaja. Brysselissä päätetään Euroopan asioista kahdenkymmenen kielen sorinassa, ja siinä vain ahkerat, rohkeat ja asialleen omistautuneet pärjäävät. Kaksikymmentäviisi jäsenmaata ovat antaneet osan valtaansa yhteiseen pooliin.
Miksi jäsenmaat antoivat valtaansa pois, oliko siinä järkeä? Minä uskon että oli, sillä se teki ne tietyissä asioissa vahvemmiksi. Maailmassa on ongelmia, joita ei voi hoitaa muuten kuin yhteistyöllä. Esimerkiksi ilmaston nopea lämpeneminen on todellinen uhka, ja siihen suuren luokan poliittista yhteistyötä tarvitaankin. Samoin Itämeren pelastaminen voi tehostua nyt, kun siitä tuli EU:n sisämeri.
Kannatan vallan pitämistä mahdollisimman monissa asioissa jäsenmaissa. Globaalit ongelmat vaativat kuitenkin globaaleja ratkaisuja. Rajat ylittäviä ympäristöongelmia ei voi tehokkaasti hoitaa jäsenmaiden tasolla: yksittäinen maa ei kykene nousemaan lyhyen tähtäimen etuaan vastaan katsoakseen kauemmas, ellei se luota muiden olevan samassa rintamassa. Ja jos paras toimija yrittää olla mallikelpoinen yksin, hän todennäköisesti vain heikentyy. EU on parhaimmillaan siinä, että se luo yhteisiä pelisääntöjä eikä päästä vapaamatkustajia yhteismarkkinoille.
Suomessa on keskusteltu siitä, tulisiko pyrkiä EU:n päätöksenteon ytimeen. Tämä käsitetään jostain syystä hyvin ulkokohtaisesti: ikään kuin todella voisimme varata paikan jostain pöydästä ja odottaa siinä passiivisena kaikkea hyvää. Kokemukseni mukaan Yhteisössä ei ole pöytiintarjoilua. Ytimeen on pyrittävä proaktiiviseksi toimijaksi, ei reaktiiviseksi lillujaksi. Passiivisena sopii olemaan syrjemmälläkin, mutta aktiivisesti kansallista etuaan valvova maa pyrkii sinne, missä päätöksiä tehdään.
Suomessa harvoin ymmärretään, miten tärkeä päätösten paikka europarlamentti todella on. Se on tasavertainen lainsäätäjä neuvoston kanssa, ja yksittäisellä mepillä voi hyvässä tapauksessa olla yhtä paljon vaikutusvaltaa direktiiviin kuin yksittäisellä ministerilläkin. Tehdyt päätökset heijastuvat suoraan työpaikkoihimme ja ympäristöömme.
On Suomen etu, että sen mepit omaavat kokemusta ja tarttuvat heti työhön, valloittavat paikkoja parhaansa mukaan sillä aikaa kun laajentuneessa unionissa suuri joukko silmäilee, totuttelee ja opettelee.
Eurometri, 25.05.2004
