Arvoisa puhemies,
yhdeksänkymmentäluvulla työskentelin suuren suomalaisen kehitysyhteistyöjärjestön palveluksessa kouluttajana ja tiedottajana. Zimbabwe oli yksi ylpeydenaiheemme, suosikkiesimerkkimme siitä, mitä kehitysyhteistyöllä ja aidolla kumppanuudella saadaan aikaan, todiste siitä että Afrikka kukoistaa.
Mikä tuhosi Zimbabwen? En nyt toista sitä murheellista faktavyöryä, joka päätöslauselmassa on lueteltu. Se on musertava. Tuho on kulkenut läpi koko Zimbabwen yhteiskuntarakenteen, terveydenhuollosta ja koulutuksesta ammattiyhdistysliikkeeseen ja maanviljelykseen.
Entinen Afrikan hedelmällinen mallimaa on kaaostilassa, jäljellä on taloutensa rakenteet kadottanut ryysyranta. Yllyttäessään ihmisiä laittomiin maanvaltauksiin – sen sijaan että olisi toteuttanut hallitun maareformin – Mugabe hävitti maasta lainkuuliaisuuden ja sitä myöten tuhosi yhteiskunnan toimivan ytimen. Tästä on kyse. Kun laillisuuden pohja hävitetään, rakenteet murtuvat yksi kerrallaan.
Presidentti Mugaben, entisen itsenäisyystaistelijan ja kansallissankarin taantuminen omaa valtaansa vartioivaksi diktaattoriksi on aikamme tragedia. Olin parlamentin delegaation vaalitarkkailijana Zimbabwessa muutama vuosi sitten, saatoimme vain äimistellä ihmistä, joka julkesi vaalien aikana julistaa, että olkoonpa tulos mikä tahansa, hallitus pysyy.
Uhkailusta huolimatta ihmiset äänestivät. Zimbabwessa se saattoi merkitä paitsi riskinottoa, myös kymmenien kilometrien kävelyä äänestyspaikalle ja tuntien jonottamista. Helppoon äänestämiseen tottuneelle näky oli vaikuttava.
Sitäkin toivon, että kaikki äänestämistä ja edustuksellista demokratiaa halveksivat ihmiset näkisivät edes kerran nuo jonot. Antakaamme EU:ssa yksiselitteinen, luja ja johdonmukainen tuki niille, jotka sorrosta huolimatta uskaltavat taistella lain ja oikeuden puolesta.
