Pitkän harkinnan jälkeen olen tehnyt päätöksen olla asettumatta Kristillisdemokraattien ehdokkaaksi kesän 2004 eurovaaleissa. Päätös on ollut vaikea ja raskas, sillä olen tehnyt työtäni europarlamentissa innostuneena ja hyvässä ilmapiirissä.
Päätökseni siirtyä sivuun Kristillisdemokraattien toiminnasta kypsyi eduskuntavaalikampanjan jälkeen, kun jouduin miettimään syitä Helsingin piirin vaikeuksiin ja vaalitulokseen ja pohtimaan omaa osuuttani siinä. Olin mukana kampanjassa puolueen pyynnöstä, ja mukanaolollani halusin varmistaa että Helsinkiin saatiin hyvä ja monipuolinen ehdokasjoukko.
Koen, että Kristillisdemokraateissa on esiintynyt jännitteitä ns. uudistuslinjan ja perinteisen kannattajakunnan välillä. Ajan mittaan jännitteen kasvaminen on haitaksi puolueelle, ja haluan omalta osaltani purkaa sitä pois. On selvää sekin, etten näe itselläni mahdollisuuksia menestyä vaaleissa tai vaikuttaa puolueessa, jos mukanaolollani luon polarisaatiota enemmän kuin vahvistan yhteistä linjaa. Se ei ole ollut tarkoitukseni.
Olen epäilemättä itse syyllinen tilanteeseen ajettuani puolueen uudistusprosessia määrätietoisesti ja kärsimättömästi. Tietyistä periaatteista en silti osaa ajatella toisinkaan. Kristilliseksi julistautuvan poliittisen puolueen haaste on mielestäni jatkuvasti tehdä selväksi, ettei se pyri ottamaan itselleen seurakuntien ja kirkkojen roolia, sillä se ei ikinä kykene tekemään oikeutta kristinuskon perussanomalle. Siksi mm. vaalikampanjointiin olen kaivannut selviä pelisääntöjä, jotta identiteettimme ei tuolloin hämärtyisi: en esimerkiksi pidä hyvänä, että vedotaan sellaisiin uskonnollisiin teemoihin, joihin ei pyrittävällä foorumilla voida edes vaikuttaa.
Tämä linja on ollut puolueemme johdossa selvä ja moitteeton. Kunnioitan johdon tavoitteita, ja näen Kristillisdemokraatit kasvavana puolueena, jolla on valtava potentiaali ja paljon annettavaa suomalaisessa yhteiskunnassa. Puolueemme suuri enemmistö ei sotke toisiinsa uskonnon ja politiikan harjoittamista vaan osaa pitää näiden välillä kunnioittavan välimatkan. Henkilökohtaisesti tunnen silti voimattomuutta siitä, että meillä ei näytä olevan tehokkaita keinoja estää irtiottoja sovituista pelisäännöistä: pieni vähemmistö voi kerta toisensa jälkeen ikään kuin onnistua ottamaan koko puolueen panttivangikseen omintakeisilla kampanjoilla. Puolueen tulevaisuuden kannalta tämä on selvä haaste. Myönnän, että koen tällaisissa tilanteissa vaaleihin osallistumisen yksinkertaisesti pelottavaksi ja turhautumisen riskin aikamoiseksi.
Haluan ilmaista suuren kunnioitukseni puolueen johdolle ja kaikille sen rakastettaville ihmisille. Toivon työn jatkuvan, sillä ei ole samantekevää millaisen ihmiskuvan pohjalta politiikkaa tehdään maassamme ja Euroopassa. Itse olen hyvin sitoutunut toimimaan sen arvomaailman pohjalta.
Kristillisdemokraattien parissa olen saanut kokea sellaista rakkautta ja lämpöä, jota en politiikassa kuvitellut olevankaan. Joskus toki iskujakin, jotka tuntuvat raskailta, etenkin silloin, jos ne on annettu ihmistä korkeammissa nimissä. Sellaisiin ei koskaan totu, enkä tiedä, pitääkö totutellakaan. Minun on vaikea kestää tunnetta, että tuotan pettymyksen monille äänestäjilleni, puolestani työtä tehneille ja minuun luottaneille. Toisten oloa taas tiedän helpottavani siirtymällä sivuun. Kiitän kaikkia äänestäjiäni siitä, että olen saanut kunnian edustaa Suomea Euroopassa, ja haluan tehdä sen niin hyvin kuin voin loppuun asti.
Eija-Riitta Korhola 26.08.2003
Katso myös:
Kaikki mitä olet halunnut tietää KD-prosessista
