Tulevaisuudentutkijat puhuvat heikosta signaalista, kun he kuvaavat jonkinlaista yllätystekijää yhteiskunnan kehityksessä, jotakin jota ei osattu ottaa huomioon mutta joka osoittautuukin odotettua tärkeämmäksi. Uskon että juuri niin käy kristillisdemokraateille vaaleissa. Kristilliset arvot yhteiskunnassa ovat ns. heikko signaali. Kristillisdemokratiaa tarvitaan vaihtoehdon vuoksi. Me olemme aidosti valmiit haastamaan ohjelmallamme. Sitä kestää katsoa. Oma arvioni on että me tulemme järjestämään vaaliyllätyksen, kannattaa tarkkailla merkkejä.
Me Kristillisdemokraatit haluamme haastaa asioilla, konkreettisilla esityksillä ja vaihtoehdoilla.
Ensinnäkin haastamme budjetilla. Meille on tullut jo perinteeksi tehdä perusteltu, tarkkaan laskettu vaihtoehtobudjetti. Vaihtoehtobudjettimme on varteenotettava haaste hallituksen linjalle. Sitä sävyttää oikeudenmukaisuuden jano ja heikoimmista välittäminen. Emmekä me rakenna lainanoton varaan. Siihen perehtyvä huomaa, että olemme osoittaneet, miten menonlisäykset rahoitetaan.
Haastamme vasemmiston perhe- ja sosiaalipolitiikalla. Ilman realistista ihmiskuvaa minkään hyvinvointivaltion varat eivät voi riittää todelliseen hyvinvointiin. Välittämistä ei osteta vain rahalla – haluamme tukea niitä rakenteita, joissa huolehtiminen tapahtuu.
Haastamme ympäristöpolitiikalla, jonka konkretiaan voi tutustua nettisivuillamme. Haluamme suojella luontoa, taistella riistävää ahneutta vastaan. Mutta me uskomme, että myös ihmisellä on luonnossa paikkansa. Hän ei ole pelkkä kiusankappale.
Nukkuvien puolueen haastamme vakavimmin, sillä meillä on aitoa intoa, joka herättää uteliaisuuden. Meillä on myös kiinnostava käsitys vallasta. Se ei ole itseisarvo eikä siihen ole automaattisesti oikeutta. Mielestämme vallankäyttöön oikeuttaa vain tahto käyttää valtaa heikoimpien hyväksi.
Näitä vaaleja seuratessa on tuntunut siltä, että Suomesta ollaan tekemässä kaksipuoluemaata. Ainakin toistaiseksi julkinen keskustelu on fokusoitunut lähinnä kahden suurimman puolueen sanailuun. Sanottavaa ei ole aina riittänyt. Me olemme saaneet nähdä suuren määrän inttämistä, jossa inttäjät lietsovat toisiaan latteuksiin. Sekin vielä sallittakoon, neljäs valtiomahtihan kärsii itse jos tekee työmaastaan tylsän.
Mutta vakavampaa on, jos ei havahduta huomaamaan sitä, kuinka suuri osa käydystä keskustelusta on politiikan sisäistä, sellaista, jonka olemassaoloon ei muuta maailmaa tarvitakaan. Suomalaistodellisuutta sisäpiirin keskustelu vallasta ja sen jaosta ei tangeeraa. Ei se ole enää poliittista keskustelua sanan alkuperäisessä merkityksessä. Se on vallan retoriikkaa.
Haluamme puhua hyvinvoinnista, sosiaaliturvasta, terveydenhuollosta, asumisesta, turvallisuudesta ja hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuudesta. Haluamme myös keskustella siitä, minkä arvojen kanssa eteenpäin mennään. Kristillisdemokraatit ovat tehneet ehdotuksia, josta ei konkretiaa puutu. Ainoa ongelma on, että Suomella menee niin hyvin, ettei vaihtoehtoja tarvitse kuunnella. Vai meneekö?
Meidän murheemme on se, että monesti uutiskynnys ei ylity. Ehdotuksistamme se ei voi johtua, sillä ne eivät ole niin epämääräisiä, etteikö niitä voisi toistaa. Esimerkkinä mainitsen vaikka ehdotuksen Kelasta vuokratakuiden antajana. Me esitimme, että Kelan asumistukiin tulisi liittää valtion antama vuokratakuu. Menettely ei tuottaisi valtiolle ylimääräisiä kustannuksia, mutta vähentäisi vuokralaisen ongelmia asunnonhankinnassa ja pelastaisi syrjäytymiskierteeltä. Tähän ja moneen muuhun esitykseemme voi tutustua nettisivuillamme.
Uskon, että kristillisdemokraatit seuraavat nyt pohjoismaista ilmiötä. Sisarpuolueemme Norjassa ja Ruotsissa tuplasivat ja triplasivat kannatustaan 90?luvulla. Norjan 97 vaaleissa kaksi kuukautta ennen vaaleja sisarpuolueemme kannatusprosentti alkoi viidellä, vaaleissa se oli muistaakseni 12,8. Suomi ei ole Norja tai Ruotsi, mutta selkeää nykäystä silti prosenteissamme ennustan. Oma arvioni on, että jätämme perinteiset keskiolutprosenttimme taakse ja lähestymme belgialaisten trappistimunkkien oluiden prosenttilukuja, näitä pohjoismaisten sisarpuolueittemme kannatuslukuja.
Kristillisten arvojen yhteiskuntaa rakentava merkitys tunnustetaan nyt, kun moni itsestäänselvyys on järkkymässä. Olemme pohjoismaista hyvinvointivaltiota puolustava elämänläheinen yleispuolue, jolle perhearvot, ympäristöarvot ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus on tärkeätä.
Kristillisdemokraateille yhteistä on eettinen perusintressi siinä missä yleensä taloudelliset intressit kokoavat ihmisiä tiettyyn poliittiseen liikkeeseen. Kristillisdemokratian keskipisteessä on ihminen. Ihmisarvo ja ihmisoikeudet kaikkialla maailmassa ovat meille keskeisiä.
Silmiini on usein osunut arvioita siitä, että me kilpailisimme Keskustan kanssa samoista äänistä. Voi olla, mutta itse haluaisin esittää toisenlaisen arvion: kristillisdemokraattien suuntaan vuotaa paljon vihreitä ääniä, tätä ei useinkaan ajatella mutta se on mielestäni aivan selvä. Vihreiden äänestäjäkuntaan on kuulunut paljon kirkollista väkeä. Nyt tuo väki arvioi tilannetta uudelleen. Meillä on paljon yhteistä ympäristö- , sosiaali- ja kehitysmaapolitiikan alueilla, sen sijaan eromme näkyvät huume – ja perhepolitiikan tasolla. Ainakin Euroopan tasolla tämän linjaeron hahmottaa hyvin selvästi.
Näissä vaaleissa suosikkilauseeni on sloganimme Opettele inhoamaan alistumista. Siihen kätkeytyy selvä viesti: inhoa sitä lannistunutta asennetta, etteikö mitään voisi tehdä. Demokratia toimii yhä, jos ihmiset äänestävät ja välittävät.
Vieläkään ei Telluksella ole parempaa vaihtoehtoa kuin demokratia. Filosofi-teologi Reinhold Niebuhr löysi syyn ihmisolennon kaksinapaisuudesta: kykymme hyvään tekee demokratian mahdolliseksi ja taipumuksemme pahaan tekee sen välttämättömäksi. Demokratia voi rauhanomaisesti mahdollistaa sen, että vallan turmelemien tilalle saadaan uusia kasvoja ja rotaatio raikastaa rakenteita.
Mutta tarvitaan muutakin. Demokratia tarvitsee sielun, suunnan ja unelmia. Muuten se on tekniikkaa, laskutoimitus, joka ei ehdokkaita lukuun ottamatta saa ketään innostumaan. Tähän liittyy myös ajatus toivosta: demokratiassa tarvitaan luottamusta siihen, että pienet teot kannattavat kasvattaessaan suuria virtoja. Opettele inhoamaan alistumista ja äänestä.
