Komissio: vain kasvava kysyntä voi laskea reilun kaupan tuotteiden hintoja
Reilun kaupan osuus kulutuksesta on suhteellisen merkittävä Euroopassa. Reilun kaupan tuotteiden liikevaihto oli arviolta 200-250 miljoonaa euroa vuonna 1997. Euroopan kansalaisista 11 prosenttia ostaa näitä tuotteita, ja tehtyjen tutkimusten mukaan reilun kaupan tuotteiden kysyntä on kuluttajien joukossa erittäin suurta.
EU on jo käynnistänyt reilun kaupan aloitteita, lisäksi kansalaisjärjestöillä ja reilun kaupan merkkejä myöntävillä järjestöillä on omia toimia. Myös kehitysmaissa toteutettavia hankkeita rahoitetaan. Lainsäädännön alalla unioni on pannut reilun kaupan periaatteita täytäntöön lukuisten välineiden avulla, esim. EU:n yleisen tullietuusjärjestelmän toimenpiteillä. Kaikesta huolimatta nämä tuotteet ainakin Suomessa maksavat vielä paljon enemmän kuin normaalit tuotteet.
Miten merkittävää tämä reilun kaupan tuotteiden tukeminen on?
Onko komissiolla tietoa, miten reilun kaupan tuotteiden kuluttajahinnat tällä hetkellä sijoittuvat vertailussa tavallisten tuotteiden hintoihin, ja mistä koostuvat reilun kaupan tuotteiden suurimmat kustannukset kuluttajahintojen muodostuksessa?
Missä määrin hintoihin voi vielä vaikuttaa kansallisen viranomaisen turvin?
Komissaari Pascal Lamyn komission puolesta antama vastaus Eija-Riitta Korholan kirjallisiin kysymyksiin (24.1. 2003):
Väestön kasvanut kiinnostus reilun kaupan tuotteita kohtaan on tulosta muun muassa useista kansallisista tiedotuskampanjoista, joiden rahoitukseen yhteisökin on monesti osallistunut. Tällainen yksityisten aloitteiden yhteisrahoitus on osa sitä rajallista taloudellista tukea reilua kauppaa koskeville toimille, jota komissio on jo tarjonnut unionin kansalaisjärjestöille ja kehitysmaiden tuottajajärjestöille. Kansallisella tasolla voidaan antaa muutakin tukea, mutta komissio ei kerää tietoja näiden muiden tukimuotojen kokonaismääristä.
Komissio ei ole koskaan tehnyt yksityiskohtaista selvitystä reilun kaupan tuotteiden hintojen rakenteesta, sillä hinnat perustuvat erilaisten organisaatioiden kaupallisiin päätöksiin ja voivat vaihdella suuresti tuotteesta ja toimituslähteestä riippuen. On kuitenkin laajalti hyväksyttyä, että reilun kaupan tuotteiden vähittäishinnat ovat vastaavien tavanomaisten tuotteiden hintoja korkeammat. Syitä tähän ovat niiden tuotantoon ja kaupan pitämiseen liittyvät lisäkustannukset, sitoumus maksaa raaka-aineista markkinahintoja enemmän sekä se, että vielä ei ole saavutettu suurtuotannon etuja.
Mitä tulee kansallisten viranomaisten mahdollisuuksiin vaikuttaa näihin hintoihin, kaikkien tällaisten toimien on oltava johdonmukaisia unionin toimien sekä jäsenvaltioiden ja unionin kansainvälisten velvoitteiden kanssa. Pitkällä aikavälillä ainoastaan se, että reilun kaupan tuotteiden kysyntä eurooppalaisten kuluttajien keskuudessa jatkaa kasvuaan, saattaa laskea hintoja merkittävästi.
