Ympäristövaliokunta esitti keskiviikkona 23. tammikuuta 2002 kysymyksen komissiolle, joka kuului seuraavasti: "Mitä tietoja komissiolla on Euroopan unionin jäsenvaltioiden ja ehdokasvaltioiden vuoteen 2010 asti suunnittelemista investoinneista, jotka mahdollistaisivat Kioton velvoitteiden täyttämisen?" Valiokunnan saamasta vastauksesta kävi ilmi, että komissiolla ei ole asiasta tietoa.
Onko komissio saanut nyt jäsenmailta tietoa asiasta? Näkeekö komissio tarpeelliseksi selvittää asiaa?
Olisiko Kioto-velvoitteita koskien yritysten investointi-ilmastoa ja -suunnitelmia syytä selvittää yhdenmukaisin kyselytutkimuksin EU:ssa ja hakijamaissa, jotta tiedettäisiin miten ja missä aikataulussa yhteisön velvoitteet ovat toteutumassa yritystasolla?
Näkeekö komissio tarpeelliseksi julkaista näin kerättyä paneelitietoa ja arvioitaan Kioto-tavoitteiden kustannusvaikutuksista EU:ssa ja hakijamaissa? Näkeekö komissio tällaisen tiedon tarpeelliseksi esim. päätettäessä tärkeistä ilmastomuutosta koskevista lainsäädännöllisistä instrumenteista?
Näkeekö komissio tarpeelliseksi koordinoida jäsenmaiden toimintaa siten, että mm. yhteisin lausumin ja muilla toimenpiteillä luotaisiin myönteinen ilmapiiri, jossa yritykset voivat uskaltautua tekemään pitkävaikutteisia investointeja kasvihuonekaasupäästöjensä alentamiseksi?
KOMISSION VASTAUS:
Margot Wallströmin komission puolesta antama vastaus
(12. huhtikuuta 2002)
Vastatessaan tammikuussa 2002 suulliseen kysymykseen ympäristöasioiden, kansanterveyden ja kuluttajapolitiikan valiokunnassa komissio ilmoitti, että sillä on pikemminkin yleistä tietoa jäsenvaltioiden suunnittelemista politiikoista ja toimenpiteistä kuin erityistietoa yksityisen sektorin investoinneista.
Taakanjakoon perustuvien tavoitteiden saavuttaminen on kokonaan jäsenvaltioiden vastuulla. Komissio auttaa jäsenvaltioita ehdottamalla koko yhteisössä toteutettavia yhteisiä toimenpiteitä. Sillä ei ole yrityskohtaisia tietoja investointisuunnitelmista, koska sillä ei ole annettu valtuuksia sellaisten tietojen hankkimiseen. Se ei kerää yksittäisiä yrityksiä koskevia tietoja mitään muutakaan yhteisön politiikkaa varten.
Ajantasaisimmat tiedot on esitetty viimeisimmässä kasvihuonekaasupäästöjen valvontamekanismia käsittelevässä kertomuksessa(1), joka toimitettiin parlamentille 22. marraskuuta 2001.
Komissio ei katso tarpeelliseksi tehdä tiedusteluja tai esittää vaatimuksia niiden velvoitteiden lisäksi, jotka jäsenvaltioiden on nykyään valvontamekanismia koskevan päätöksen(2) mukaan täytettävä.
Valvontamekanismi ja siihen liittyvät jäsenvaltioiden toimittamat tiedot antavat komissiolle mahdollisuuden seurata yhtäjaksoisesti, miten jäsenvaltiot edistyvät Kioton pöytäkirjaan perustuvien yhteisön sitoumusten täyttämisessä. Samat raportointivelvollisuudet koskevat myös ehdokasmaita sen jälkeen kun ne ovat liittyneet unioniin. Komission mielestä yritysinvestointiympäristön ja varsinaisten investointisuunnitelmien tutkiminen ei ole suotavaa. Investointisuunnitelmat sisältävät yritysten kannalta kaupallisesti arkaluonteisia tietoja. Lisäksi on otettava huomioon, että Kioton sitoumukset eivät tässä vaiheessa suoranaisesti koske yrityksiä vaan pikemminkin jäsenvaltioita, ja jäsenvaltioiden tehtävä on varmistaa, miten yritykset ja muut alat täyttävät Kioton pöytäkirjaan perustuvat velvoitteet.
Koska komissio on edellä antanut kielteisen vastauksen investointiympäristön ja -suunnitelmien tutkimiseen, se vastaa kielteisesti myös kerättyjen tietojen julkaisemista koskevaan kysymykseen.
Toisin kuin investointien ollessa kyseessä komissio on tehnyt useita tutkimuksia, joissa on pyritty arvioimaan Kioton sitoumusten täyttämisestä aiheutuvia kustannuksia. Laajin näistä tutkimuksista on Economic Evaluation of Sectoral Emission Reduction Objectives for Climate Change. Tutkimukseen voi tutustua ilmastonmuutosta käsittelevillä ympäristöasioiden pääosaston verkkosivuilla(3).
Sen tärkeimmät päätelmät ovat seuraavat:
– Vähimpiin kustannuksiin perustuvaa lähestymistapaa noudatettaessa joidenkin alojen olisi vähennettävä päästöjään enemmän kuin muiden, mutta sitoumusten täyttämisestä aiheutuvat kokonaiskustannukset voisivat olla unionissa niinkin pienet kuin 3,7 miljardia euroa vuodessa. Tämä olisi 0,06 prosenttia unionin bruttokansantuotteesta vuonna 2010.
– Unioni saavuttaisi Kioton pöytäkirjassa asetetun tavoitteen, jos se toteuttaisi kasvihuonekaasujen vähentämistoimenpiteitä, jotka maksavat vähemmän kuin 20 tonnia hiilidioksidiekvivalenttitonnia kohden.
Komissio on kiinnostunut luomaan ennustettavissa olevan ympäristön sellaisille pitkäaikaisille investoinneille, joilla vähennetään kasvihuonekaasuja. Sen vuoksi se on aktiivisesti tukenut unionin asennetta, jonka mukaan ilmastonmuutos on pyrittävä torjumaan noudattamalla monenvälisiä toimintaperiaatteita, kun Yhdysvaltojen presidentti Bush ilmoitti maaliskuussa 2001 Yhdysvaltojen vetäytyvän Kioton pöytäkirjasta. Komissio on tyytyväinen neuvoston 4. maaliskuuta 2002 tekemään päätökseen Kioton pöytäkirjan ratifioinnista. Neuvoston ja parlamentin nopeat päätökset eräistä komission ehdotuksista edistävät merkittävästi Kioton pöytäkirjaan perustuvien EU:n sitoumusten täyttämistä. Erityisesti unionin laajuisesta kasvihuonekaasuja koskevasta päästökauppajärjestelmästä tehdyn ehdotuksen hyväksyminen antaa tärkeän signaalin ja kannustaa yrityksiä investoimaan kasvihuonekaasujen vähentämiseen. Yritysinvestointiympäristöä parantavat myös uusiutuvista energialähteistä tuotetusta sähköstä annettu direktiivi(4) sekä rakennusten energiatehokkuutta koskeva direktiiviehdotus(5).
——————————————————————————–
(1) Yhteisön kasvihuonekaasupäästöjen valvontajärjestelmästä tehdyn neuvoston päätöksen 93/389/ETY (muutettu päätöksellä 1999/296/EY) mukainen kertomus, KOM(2001) 708 lopullinen.
(2) Neuvoston päätös 1999/296/EY, tehty 26. huhtikuuta 1999, yhteisön CO2-päästöjen ja muiden kasvihuonekaasupäästöjen valvontajärjestelmästä tehdyn päätöksen 93/389/ETY muuttamisesta (EYVL L 117, 5.5.1999).
(3) http://europa. eu. int/comm/environment/enveco/climate_change/sectoral_objectives. htm.
(4) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/77/EY, annettu 27. syyskuuta 2001, sähköntuotannon edistämisestä uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön sisämarkkinoilla.
(5) Direktiiviehdotus rakennusten energiatehokkuudesta (EYVL C 213 E, 31.7.2001).
