– Kehitysmaiden kehityksen avain on mahdollisuus osallistua itse sekä ongelman määrittelijänä että ratkaisujen hakijana. Toistaiseksi EU:n tasolla tätä lähestymistapaa sovelletaan skandaalimaisen huonosti kehitysmaiden tiede- ja teknologiahankkeiden suhteen, muistutti Euroopan parlamentin jäsen Eija-Riitta Korhola puheessaan parlamentin täysistunnossa Strasbourgissa maanantaina.
– EU:n puiteohjelmat eivät ulotu kehitysmaihin. Ympäristöä koskevissa tiede- ja teknologiahankkeissa ei voi olla mukana esimerkiksi pohjoisafrikkalaista partneria. Mikään ei toki estä häntä tutkimasta, mutta rahoitusmahdollisuuksia ei yksinkertaisesti ole, sillä kehitysmailla ei ole pääsyä mukaan konsortioihin rahaa hakevana osapuolena.
– Miksi näin ei ole – onhan Itä-Euroopankin mahdollisuuksia mukaantuloon kasvatettu? Asia on sitäkin käsittämättömämpi, kun ajattelee miten koskettavia meidän kannaltamme ovat esimerkiksi Pohjois-Afrikan aavikoitumisongelmat tai Välimeren ongelmat, Korhola huomautti. – Meidän on annettava rahoituksen muodossa enemmän vastuuta paikallisille tutkijoille, niin että voidaan rakentaa kehitystä, joka hyödyttää paikallisia ja jättää toiminnan jäljelle silloinkin kun rahoittajat poistuvat paikalta. Meidän tulee varmistaa se, ettei yhtään hanketta toteuteta ilman paikallisten tutkijoiden panosta. – EU:ta tarvitaan maailman johtavana ympäristöunionina, jonka periaatteet kestävät kriittisen tarkastelun. Sellaisena se on myös johtava vakauden ja turvallisuuden rakentaja maailmassa ja luo pohjaa kehitysyhteistyöpolitiikan muille tavoitteille, demokratian kehittymiselle ja velkaongelman ratkaisulle, Korhola sanoi.
